Rolling Papers maalaa kuvan virolaisista nuorista, jotka elävät jatkuvassa nykyhetkessä mutta ovat samalla elämän käännekohdassa. Ohjaaja Meel Palialen mielestä elokuva voi olla jotain enemmän kuin tarkkaan määritelty tarina.
Sebastian (Mihkel Kuusk) kokee mullistavan kesän. Hän tapaa vapaan sielun Silon (Karl Birnbaum), jonka seura saa hänet kyseenalaistamaan vakiintuneet mallit normaalista elämästä. Sebastian alkaa viettää aikaa kaveriporukassa, jossa etsitään merkitystä ja päämäärää. Mihin voi tarttua, kun vaihtoehtoja on liikaa?
Vakityöstä haaveileva oikeustieteen opiskelija Nora (Maria Helena Seppik) tarjoaa mahdollisuuden ankkuroitua ihmissuhteeseen, mutta riittääkö se vapautta tavoittelevalle Sebastianille?
Meel Palialen elokuva Rolling Papers (2025) paikkaa nuorisoa kuvaavien elokuvien puutetta Virossa.
‘’Nuorten parissa on paljon hämmennystä suhteessa aikuisten maailmaan. Ilmastonmuutos, talouskriisit ja kilpailullinen työelämä saavat monet haaveilemaan omaehtoisesta elämästä. Koin tärkeäksi antaa äänen nuorille, sillä virolainen elokuva käsittelee enimmäkseen viihteellisiä ja historiallisia aiheita”, Paliale kertoo.
Hänen prosessinsa elokuvantekijänä keskittyy autenttisuuteen. Kaikki elokuvan henkilöhahmot perustuvat hänen tuntemiinsa ihmisiin.
‘’Esimerkiksi Silo perustuu todelliseen henkilöön, joka eli kaksi vuotta Australiassa. Tyyppi on samaistuttava. Jokainen varmasti tuntee nykyhetkessä elävän ihmisen, joka haluaa elämäänsä lisää vapautta.”
Naturalistinen, lähes dokumentaarinen tyyli taltioida inhimillisiä kohtaamisia, keskusteluja ja tilanteita tuo mieleen slacker-elokuvat, joita ohjaaja myöntää ihailevansa. Paliale kokee vetoa Richard Linklaterin kaltaisiin elokuvantekijöihin, jotka antavat tilaa dialogille ja kohtaamisille ilman selkeää tarinaa. Ohjaajan mielestä tarina rakentuu – jos on rakentuakseen – katsojan mielessä.
‘’Elokuva ei välttämättä tarvitse tarinaa, jos se kohtaa katsojan emotionaalisella tasolla. Merkitykselliset, samaistuttavat henkilöhahmot ja mielenkiintoiset tilanteet kantavat elokuvaa taidemuotona. En halua kertoa vaan näyttää.”
Palialen ensimmäinen elokuva, R&A:ssakin esitetty Tree of Eternal Life (2021), oli lämminhenkinen road movie. Rolling Papers sen sijaan parkkeeraa Tallinnaan, Palialen kotikaupunkiin. Tallinna on elokuvassa hahmo muiden joukossa, historiallinen mutta samalla hypermoderni betoniviidakko, josta nuoret tekevät omansa baareissa, klubeilla ja bändikämpillä.
‘’Halusin kuvata Tallinnaa sellaisena kuin me nuorehkona työryhmänä sen näemme. Vaikka elokuvan hahmot kapinoivat pientä kaupunkiaan vastaan, he myös rakastavat sitä. Tallinna jää helposti isompien naapurikaupunkiensa varjoon, vaikka sillä on paljon annettavaa.”
Rolling Papers kuvattiin pienellä budjetilla, ja roolit tehtiin näyttelijäopiskelijoiden voimin. Paliale itse ohjasi ja käsikirjoitti sekä sävelsi elokuvan musiikit. Hänelle oli tärkeää pitää kuvauspäivät lämminhenkisinä ja kotikutoisina. Näyttelijöiden välittömyys ja luonnollisuus on tämän tulosta.
‘’Rolling Papers tuntuu minusta kaveriporukan työn tulokselta. Se tehtiin talkoovoimin, ilman suurempia hierarkioita ja paineita. Tämä mielestäni antoi näyttelijöille tilaa tuoda omaa itseään mukaan työskentelyyn. Kukaan ei hengittänyt heidän niskaansa, vaan he saivat olla läsnä hetkessä ja katsoa, mitä tapahtuu.”
Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin vieraana oleminen on Palialelle luonnollista, sillä hänellä on läheinen suhde suomalaiseen elokuvaan.
‘’Erityisesti Kaurismäkien varhaiset elokuvat vetoavat minuun, sillä niissä on omalakista, pelkistettyä tyyliä, jossa kerronta ei pyri ohjailemaan katsojaa.’’
Joonas Kallonen