Romanialaisessa ja kosovolaisessa uutuuselokuvassa itäinen Eurooppa on juuri sellainen kuin sen kuvitellaan lännessä olevan: köyhä ja näköalaton. Mutta kun katse tulee alueen sisältä, stereotypia kääntyy peiliksi. Kuka tekee työt, joiden varassa vauraampi Eurooppa elää?
Kuoppaisia teitä ja kulkukoiria. Kanoja.
Visuaaliset mielikuvat muuttuvat todellisuudeksi sekä romanialaisen Radu Juden kirjoittamassa ja ohjaamassa Diary of a Chambermaidissa että kosovolaisen Visar Morinan ohjaamassa Shame and Money -elokuvassa. Premisseiltään teokset vaikuttavat nimenomaan stereotypioiden toistamiselta. Päähenkilöt yrittävät elättää perheensä hinnalla millä hyvänsä ja päätyvät palvelemaan parempituloisia.
Toisaalta: näitä elokuvia ei ole tehty ulkopuolelta käsin, vaan tekijät ovat kotoisin alueelta jota kuvaavat. Siksi ne voi ja ehkä pitääkin nähdä kliseitä syvällisempinä.
Duunari venyy mahdottomiin
Kummassakin elokuvassa kuvataan, kuinka työväki mahdollistaa sen, että omistava luokka voi keskittyä omaan elämäänsä. Köyhät huolehtivat rikkaiden taloista ostaakseen lapsilleen ehjät kengät.
Romanialainen Diary of a Chambermaid pohjautuu ranskalaisen Octave Mirbeaun yli 100 vuotta vanhalle satiiriselle romaanille, joka käsittelee porvariston tekopyhyyttä sisäkön näkökulmasta. Elokuvan päähenkilö Gianina on nuori romanialainen äiti, joka matkustaa Bordeaux’hon työskentelemään varakkaalle kulttuuripariskunnalle. Hän laittaa ruokaa ja siivoaa, jotta voi lähettää rahaa omalle perheelleen Romanian maaseudulle. Alakouluikäinen tytär odottaa isoäidin hoivissa, että äiti palaa jouluksi takaisin.
Lisäksi Gianina päätyy näyttelemään yliopiston yhteisöteatteriin, joka haluaa auttaa “maahanmuuttajia ja heikommassa asemassa olevia”. Niin ikään Mirbeaun romaanista kertovaan näytelmään halutaan löytää mahdollisimman aito esiintyjä, ja siihen romanialainen kodinhoitaja sopii kuin nakutettu.
Myös kosovolaisessa Shame and Money -elokuvassa muutetaan töiden perässä. Shaban-niminen keski-ikäinen mies lähtee kotikylästään Kosovon pääkaupunkiin Pristinaan. Rahaa on saatava, koska yksi suurperheen pojista lähtee yllättäen ulkomaille ja vie osan vanhempien säästöistä mennessään.
Kummassakin elokuvassa rikkaat yrittävät ymmärtää köyhiä, kunhan se ei ole heidän etuoikeuksistaan pois.
Diary of a Chambermaid -elokuvassa kodinhoitajan työnantajapariskunta pyytää Gianinaa jäämään pidemmäksi aikaa Ranskaan hoitamaan sairasta äitiä. Isäntäperhe ei halua perua omaa laskettelureissuaan. Gianina joutuu tuottamaan pettymyksen omalle lapselleen. Videopuheluiden kautta hän näkee, kuinka hänen lähettämänsä raha on muuttunut lämmittäviksi polttopuiksi.
Shame and Money -elokuvassa keskushahmojen sukulaiset omistavat ravintolan ja heillä on valoisa asunto kalliilla alueella. Päähenkilöillä alkaa olla tiukkaa. Töitä etsivä Shaban ei haluaisi ottaa almuja vastaan rikkaalta langoltaan. Lanko taas häpeää sitä, että Shaban etsii töitä kadulla muiden työttömien joukossa.
“Meillä on täällä nimeä, perheenä. Täytyy olla varovainen”, lanko sanoo paheksuen. Shabanin vaimo toteaa, että häpeä on luksusta.
Puhe idästä hirvittää ja huvittaa
Kumpikin elokuva käsittelee yhteiskunnallisia ongelmia, jotka eivät rajaudu itäiseen Eurooppaan mutta tuovat esiin lännen ja idän vastakkainasettelun.
Mustalla huumorilla höystetty Diary of a Chambermaid oikein mässäilee länsikeskeisillä stereotypioilla. Itä-Euroopan toiseuttaminen ja eksotisointi saa absurdit mittasuhteet, kun isäntäperheen mies tuo tämän tästä esille Gianinan kotimaan.
Eräässä kohtauksessa isäntäperhe viettää iltaa ystäviensä kanssa. Yksi vieraista antaa geopoliittisen analyysinsa: “Tarvitsemme kaksitasoisen Euroopan: lännen, jolla on todellista potentiaalia nopeaan kehitykseen, ja idän, joka on jäänyt jälkeen.” Porukka pohtii, mitä Ukrainan pitäisi tehdä nykytilanteessa. Yllä mainitun vieraan mukaan järkevintä olisi, että Ukraina antautuu Venäjän vaatimuksille ja Nato hylkää Baltian maat ja “itäisen Euroopan”. Tästä ei päästä yhteisymmärrykseen.
Mutta onneksi talossa on aito itäeurooppalainen!
“Gianina, mitä sinä sanot, kun olet idästä kotoisin, romanialaisena?” Gianinalta kysytään.
“En tiedä mitään politiikasta”, hän vastaa.
Gianina käy keskustelut eri näkökulmasta kuin ranskalaiset. Hän ei samaistu teatterilaisten pohdintaan eläinten oikeuksista. Maaseudulla isoäiti kantoi kissanpennut essun helmassa jokeen ja hukutti.
”Tuo on barbaarista”, sanoo joku.
Barbaarisuus ja jälkeenjääneisyys ovat oppikirjaesimerkkejä siitä, miten itäistä Eurooppaa on toiseutettu satoja vuosia. Itäisemmät maat on niputettu yhteen ja niitä on lännessä kuvattu esimerkiksi Euroopan “takapihaksi” ja “toiseksi Euroopan sisällä” (Todorova 1997). Tämä ajattelu näkyy tänäkin päivänä esimerkiksi uutisotsikoissa – ja taiteessa.
Vaikka Shame and Money ei eksplisiittisesti käsittele geopolitiikkaa tai idän ja lännen välistä jakoa, erityisesti Diary of a Chambermaidin parina sen voi tulkita tämän kehyksen kautta. Itä-Eurooppa ei ole vain kartan määrittelemä alue vaan tapa luokitella Eurooppaa. Suomikin ulottuu maantieteellisesti idemmäs kuin Romania tai Kosovo.
Muuttoliike syntyy pakon edessä
Molemmissa elokuvissa joku lähtee, jotta joku toinen voisi jäädä. Gianina muuttaa Ranskaan, jotta hänen tyttärensä voisi saada paremman elämän Romaniassa. Shame and Moneyssa Shabanin on tarkoitus tehdä väliaikaisesti töitä kaupungissa ja palata sitten lasten kanssa kotikylään.
Elokuvat kertovat kahdesta muuttoliikkeestä, “vuodosta”, joissa ihmiset lähtevät kotimaastaan paremman toimeentulon toivossa. Puhutaan hoivavuodosta (care drain) ja aivovuodosta (brain drain).
Hoivaan liittyvän muuttoliikkeen muodostavat usein naiset, jotka lähtevät matalan tulotason maista ulkomaille hoitajiksi lähettääkseen rahaa perheelleen. Samalla heidän lapsensa ja kotinsa jäävät toisten huolehdittaviksi. Diary of a Chambermaid -elokuvassa Gianinan hommiin kuuluu myös lapsenhoitotyö, mistä hänen tyttärensä kokee mustasukkaisuutta. Miksi äiti hoitaa tuntematonta poikaa eikä häntä?
Jälkimmäisen liikkeen taas muodostavat nuoret aikuiset, jotka lähtevät töihin ulkomaille, koska työllistymisnäkymät kotimaassa ovat surkeat. Shame and Money -elokuvassa juonen kannalta sysäävä voima on nimenomaan nuori mies, joka muuttaa pois Kosovosta. Kun hän vielä pohtii lähtöään, hänelle sanotaan: “Varmaan haluat mennä Saksaan hoitamaan vanhuksia”.
Nämä ilmiöt eivät ole itä-Eurooppalainen erikoisuus. Hoivavuoto on kuitenkin ilmiönä tunnistettu esimerkiksi juuri Romaniassa (kts. esim. Panzaru ja Gravina 2024). Vaikka hoivatyö ulkomailla voi antaa taloudellisia mahdollisuuksia, se myös altistaa epävarmuudelle ja hyväksikäytölle. Kosovossa taas on Euroopan nuorin väestö, mutta erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa työttömyysprosentti on korkea ja merkittävä määrä nuoria aikuisia muuttaa muualle.
Kummassakin elokuvassa köyhyys ja osattomuus ajavat epätoivoisiin tekoihin. Sekä Gianina että Shaban joutuvat puun ja kuoren väliin: henkilökohtainen jaksaminen ja omat toiveet ovat sivuseikkoja, kun kyseessä on niin perustavanlaatuinen asia kuin toimeentulo.
Taide voi haastaa tai paljastaa
Kumpikin elokuva sisältää visuaalisia yksityiskohtia siitä, miten historia on läsnä nykyhetkessä.
Diary of a Chambermaid -elokuvassa Gianina kuvaa tyttärelleen videoviestiä ja näyttää rakennusten seinissä olevia kivisiä kasvoja. Mascaron-hahmoja tehtiin erityisesti Bordeaux’ssa 1700-luvulla, ja malleina käytettiin esimerkiksi mustia orjia. Kohtaus vilauttaa Euroopan riistolle perustuvaa historiaa ja peilaa sitä nykyhetkeen.
Shame and Money -elokuvassa kamera viipyilee Bill Clintonin patsaassa. Clintonilla oli merkittävä rooli operaatiossa, jossa Nato pommitti Serbiaa vuonna 1999 ja sai Serbian lopettamaan sodan Kosovossa. Kohtaus on nyökkäys historiaan ja länteen, mutta jää katsojan tulkittavaksi, mitä sillä halutaan sanoa. Ehkä se kuvasti pystyttämishetkenään vuonna 2009 toiveita sellaisesta tulevaisuudesta, joka ei ole toteutunut.
Visuaalisesti kumpikin elokuva on miellyttävän arkinen. Diary of a Chambermaidissa äiti kuvaa tyttärelleen kuulumisia puhelimellaan. Kännykkäkameran ja laadukkaan kuvan välinen ero korostaa kahtiajakoa idän ja lännen välillä, luokkien välillä, tavallaan myös EU:hun kuuluvien valtioiden välillä: eräässä pätkässä EU:n tähtilippu ja Romanian raidat lepattavat vierekkäin kulkukissan vartioidessa. Mitä kuuluu unionin laidalle?
Shame and Money -elokuvassa erottuva rooli on äänisuunnittelulla, jossa kuuluu erityisesti kosovolainen ja albanialainen kansanmusiikki. Eräässä kohtauksessa soi kappale Ani More Nuse, jossa kysytään nuorelta morsiamelta: haluatko helmiä / haluatko rahaa.
Taiteella on mahdollisuus haastaa pinttyneitä käsityksiä ja avata näkökulmia, joita länsimaisesta historiankirjoituksesta puuttuu. Diary of a Chambermaid ja Shame and Money eivät kumoa mielikuvaa köyhästä Itä-Euroopasta. Ne korostavat sitä, mutta kysyvät samalla, kuka mielikuvan on rakentanut ja mitä sen taakse jää.
Kun Itä-Eurooppa katsoo itseään, katse osuu lopulta myös länteen: niihin ihmisiin, luokkiin ja rakenteisiin, joiden elämäntapa on mahdollista siksi, että joku toinen tekee työn halvemmalla.
Sara Harju
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, kriitikko ja Balkaniin erikoistunut alue- ja kulttuurintutkimuksen maisteri. Hän kuuluu The Ulkopolitistin Eurooppa-toimitukseen. The Ulkopolitist on vuonna 2011 perustettu kansainvälisen politiikan ilmiöitä sekä suomalaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevä sitoutumaton verkkomedia.
Lähteet:
Panzaru, Ciprian, Gravina, Gloria (2024). “Care Drain” from East to West: The Narrative of Romanian Women Migrant Working in the Italian Domestic Care Sector, Health & Social Care in the Community.
Todorova, Maria (1997). Imagining the Balkans. New York: Oxford University Press.v