Festivaalin ensimmäinen sunnuntai kokosi yhteen joukon elokuvantekijöitä ja -ystäviä Bio Rex Lasipalatsiin. Siellä järjestettiin ohjaaja Zaida Bergrothin ja näyttelijä Krista Kososen tähdittämä keskustelutilaisuus heidän yhteiseen elokuvaansa Miami liittyen. Elokuva sai ensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla vuonna 2017, ja se esitettiin R&A:ssa edellisen kerran tuoreeltaan heti Toronton perään.
R&A:n ja Amos Andersonin rahaston yhdessä järjestämän keskustelun veti elokuvatoimittaja Marta Balaga. Keskustelutuokiossa selvisi muun muassa se, että Miami on kuvattu vain 25 päivässä. Kireä kuvausaikataulu johtui Bergrothin mukaan rajallisesta, noin 1,1 miljoonan euron budjetista ja tarkoitti jatkuvaa kuvauspaikan vaihtumista. Ohjaaja kertoi kuitenkin elokuvan jälleen nähtyään olevansa häkeltynyt siitä, kuinka paljon niin lyhyessä ajassa oli saatu aikaan. Kosonen muistutti, että nykyisin kiireiset kuvaukset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Bergroth oli ensimmäinen naisohjaaja, jonka kanssa Kosonen työskenteli. Hänen mukaansa Bergroth oli vaativa mutta toisaalta myös luotti näyttelijöihinsä. Angelan roolin omaksumisessa Kosonen hyötyi myös maskeeraajan ja puvustajan työpanoksesta. ”He tekivät noin 50 prosenttia siitä roolista”, Kosonen kertoi. Angelalla oli hiustenpidennykset, tekokynnet, rusketus ja roolihahmon tarinaa tukevat vaatteet.
Lopuksi ääneen pääsi yleisö kysymyksineen. Ne johtivat keskustelun muun muassa kuvaukseen, näyttelijän tunteisiin, avainkohtauksiin ja hahmojen menneisyyteen. Kysymyksiä riitti niin paljon, etteivät kaikki ehtineet kysyä omaansa. Balaga rauhoitteli heitä: “Palaamme kymmenen vuoden kuluttua viettämään seuraavaa vuosipäivää.”
Tiukkaa korealaistoimintaa ja puhetta elokuvateollisuuden tasa-arvosta
Bio Rex Lasipalatsin salissa viihdyttiin myös maanantaina. Yleisö jäi täyden Sentimental Value -näytöksen jälkeen seuraamaan paneelikeskustelua, jossa pureuduttiin tasa-arvoon ja naisten asemaan Euroopan elokuvateollisuudessa.
Keskustelua moderoi R&A:n toiminnanjohtaja Pauliina Ståhlberg. Alkuun hän kannusti yleisöä pieneen välivenyttelyyn pitkän elokuvan jälkeen. Kun jumit oli saatu ravisteltua, ääneen pääsivät R&A:n Kotimaisen gaalaelokuvan Yön lapsen ohjaaja Hanna Bergholm, EU:n Luova Eurooppa -ohjelman yhteyspisteen Media Deskin toiminnanjohtaja Liisa Sauri ja Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen (EPP, kok.).
Panelistit muistuttivat, että tasa-arvo on laatu- ja moniäänisyyskysymys mutta myös olennainen teema tukijärjestelmien suhteen. Bergholm korosti rahoittajien roolia: tärkeässä asemassa ovat erityisesti rahoittajat, jotka eivät ajattele elokuvatuotantoa vain bisneksenä vaan myös moninaisuuden ja taiteen luomisena. Hän vertasi toisiinsa kahden melko samankokoisen valtion elokuvarahoitusta: Suomen elokuvasäätiön myöntämä rahoitus on noin 22 miljoonaa euroa vuosittain, kun Tanskassa vastaava rahoitus on noin 83 miljoonaa. “Jos haluamme tehdä elokuvia, täytyy olla myös rahaa tehdä niitä”, Bergholm totesi.
Sauri puolestaan sanoi, että tilastotietojen mukaan naisten nouseminen päättäjien rooliin elokuva-alalla on tärkeää, sillä tämä on paras tapa kasvattaa naisten osuutta myös elokuvantekijöiden joukossa. Politiikan keinoilla voidaan Pietikäisen mukaan taata, että alalla kiinnitetään huomiota kiintiöihin ja tuetaan projekteja, joissa naiset voivat ottaa ensiaskeleitaan elokuvien tuotannoissa. Pietikäinen muistutti myös, että samoin kuin miehillä, myös naisilla tulee olla mahdollisuus ja lupa epäonnistua.
Samana iltana Bio Rex Lasipalatsilla oli luvassa korealaiselokuvan Hope gaalanäytös. Ensi-iltansa toukokuussa Cannesin elokuvajuhlien pääsarjassa saanut elokuva veti salin täyteen viimeistä paikkaa myöten. Lavalla ennen näytöstä puhunut R&A:n viestintäpäällikkö ja ohjelmistosuunnittelija Inari Ylinen ei paljastanut elokuvasta ennakkoon mitään, jotta katsojat voisivat nauttia sen tarjoamasta yllättävästä vuoristoradasta. Samalla kun valkokangas jo paljastui verhojen takaa, Ylinen kuvaili Hopen täyttävän festivaalin nimen molemmat puolet – rakkauden ja anarkian.
R&A TALKS x Turun yliopisto: Árru
Bio Rex Lasipalatsissa nähtiin tiistaina Elle Sofe Saran esikoisohjaus saamelaiselokuva Árru, joka käsitteli monitasoisia haasteita joikujen säestämänä. Elokuvan jälkeen toimittaja Tuukka Tuomasjukka moderoi keskustelutilaisuutta, jossa saamelainen näytelmäkäsikirjoittaja ja dramaturgi Aarni Pieski ja Turun yliopiston oikeustieteen apulaisprofessori Danila Alaattinoglu sukelsivat Árrun laaja-alaisiin ja vaikeisiinkin teemoihin.
Elokuvan nimi tarkoittaa pohjoissaameksi estettä tai vastusta. Keskustelun alussa kuvailtiinkin elokuvassa kuvattuja saamelaisyhteisön haasteita. Alaattinoglu poimi suurimmiksi haasteiksi seksuaalisen väkivallan, kaivosyhtiön pyrkimykset viedä saamelaisten asuttamaa maata sekä hiljaisuuden ensimmäisen haasteen ympärillä toisen voittamiseksi. Pieski puolestaan kuvaili suurimmaksi haasteeksi traumaa ja sen kanssa elämistä. Kaivosyhtiöiden tunkeutuminen Saamenmaalle on yhteisön jäsenille traumaattinen kokemus, sillä maa ei todellisuudessa kuulu kellekään.
Porot nousevat Árrussa läpi elokuvan kulkevaksi symboliksi, vaikka sen merkitys ei välttämättä avaudu suomalaisyleisölle täysin. Pieski kertoi, ettei porojen symboliikka avaudu hänellekään täysin, sillä hän ei itse ole poronhoitaja. Elokuvassa kuvataan modernin poronhoitajan arkea ja sen realiteetteja. Porot ovat monille syy elää, eli jos porot menetetään, menee mukana kaikki muukin.
Keskustelussa pohdittiin sitä, miten suuri tabu seksuaalinen väkivalta on paitsi saamelaisten keskuudessa, myös pohjoismaisissa yhteiskunnissa laajemminkin. “Mitä jos norjalaiset saavat tietää?” on Alaattinoglun mukaan hyvin kuvaava repliikki. Vaikka yhteisö haluaa olla vahva kaivosyhtiön vastavoima, on sen vastarinnan keskiössä mies, jolla valtaa ei tulisi olla.
Leffavisailua ja sarjakuva-sitcomia
Tiistaina elokuvien välissä elokuvatietämystä pääsi testailemaan R&A:n leffavisassa. Virallisen festivaalibaari Juova Hanahuoneen tupa täyttyi innokkaista visailijoista kaikille soveltuvassa sarjassa. Kisassa otettiin mittaa osallistujien tietämyksestä muun muassa ahdistuneista elokuvahahmoista. Myös sitä, kuinka hyvin visailijat olivat tutustuneet tämän vuoden R&A-ohjelmistoon testattiin. Mitä sotaa avajaisgaalaelokuva La bola negra käsittelee? Entä mikä kreikkalaisen mytologian taruolento seikkailee päätösgaalan elokuvan nimessä?
Yleisöstä kuului mietteliästä mutinaa samalla kuin kynät sauhusivat ja muistiinpanopaperit täyttyivät osallistujien taktikoidessa ja pohtiessa vastauksia. Visaan pureuduttiin yhteistyön ja hyväntuulisen huumorin voimin. Lisäjännitystä toi pisteiden tuplaamisen ja jopa triplaamisen mahdollisuus: varmaksi ruksattuna oikeasta vastauksesta sai kaksi tai kolme pistettä, mutta jos vastaus olikin väärin, pisteitä menetti.
Festarin aikana ehtii vielä hyvin visailemaan! Lauantaina 26.9. klo 18 tositietäjät pääsevät kilvoittelemaan haastavan tason visassa Juova Hanahuoneella. Visailla voi yksin, kaverin kanssa tai joukkueessa eikä ennakkoilmoittautumista tarvita.
Samaan aikaan tehtiin myös suomalaista sarjakuvahistoriaa, kun JP Ahosen Belzebubs -sarjakuvaan perustuvan samannimisen animaatiosarjan ensi-ilta valloitti Bio Rex Lasipalatsin valkokankaan. Aulassa parveili sarjan faneja asianmukaisessa asustuksessa Belzebubsin tapaan heavy metal -hengessä
Näytöksen alustanut JP Ahonen kertoi animaatiosarjan olleen yli seitsemän vuoden prosessi – oli siis upeaa päästä näkemään lopputulos valkokankaalta. Belzebubs käsittelee black metal -perheen kommelluksia ja myös taiteilija halusi kiittää omaa perhettään, joka on tukenut häntä läpi sarjan tekoprosessin. Lopulta koko työryhmä nähtiin lavalla valtavien suosionosoitusten saattelemana.
