Ohjaaja Kimi Issakainen teki paitsi jäämisen pelosta festivaalitrailerin, joka yhdistelee trilleriä, kauhua, rikosdraamaa ja absurdia komediaa.
Mitä yhteistä on huutavalla marsalkka Mannerheimillä, kinastelevilla supersankareilla ja putoavalla lentokoneella?
Kutakin näistä on hyödynnetty jossakin Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalin trailerissa tavalla tai toisella. Jokainen teos on tekijänsä näköinen, eikä tekemiselle ole ollut tarkkoja raameja.
Festivaalitrailerista onkin vuosien varrella muodostunut oma pieni ilmiönsä. Sitä odottavat kuumeisesti niin elokuvayleisö kuin alan tekijätkin. Tänä vuonna vetovastuussa on visuaalisen alan moniottelija, ohjaaja ja käsikirjoittaja Kimi Issakainen, joka oli haaveillut festivaalitrailerin ohjaamisesta jo pitkään.
Kunniatehtävän oli vuosien mittaan saanut jo useampi Issakaisen lähipiiriin kuuluva kollega tai ystävä. Heidän kannustuksellaan Issakainen päätti vihdoin ottaa itse yhteyttä festivaaliorganisaatioon. Pelkän idean sijaan hänellä oli tarjota valmis käsikirjoitus, jota hän oli työstänyt yhdessä tuottaja Salla Ryynäsen kanssa.
”Mulla oli tietty tunnetila, josta lähdin pohjustamaan sitä maailmaa. Halusin, että tämä on vähän weird. Trailerin pitää herättää tunne, jota ei edes välttämättä osaa selittää, mutta se tuntuu jossain. Silti siinä on oltava selkeä koukku, jotta se ei jää vain irralliseksi taidepläjäykseksi”, Issakainen kertoo.
Tunnetila löytyi varsin tutusta nykyilmiöstä: fomosta eli paitsi jäämisen pelosta. Mitä tapahtuu, jos elokuvafestivaalille ei pääsekään, vaikka suunnitelmat olisi jo tehty? Entä jos muut menevät, kokevat ja näkevät kaiken ja itse jää ulkopuolelle?
Issakaisen tulkinnassa tunne ei ole pelkkää harmitusta. Se muuttuu ahdistukseksi, jännitteeksi ja lopulta syyllisyydeksi.
”Jos ideana on se, että jos et mene festareille, sinulle tulee hirveä fomo, niin mikä se tunnetila on? Se on ahdistusta. Sellaisen tunteen kuvaamiseen sopivat kauhu ja psykologinen trilleri.”
Traileri, Jäänyt, alkaa bensa-asemalta, jolla ei tosin pumpata autoon bensiiniä vaan sähköä – Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin arvojen mukaisesti, Issakainen huomauttaa.
Laura Birnin esittämä Helmi kolkkaa autoa lataamassa olleen henkilön ja yrittää paeta paikalta autolla. Mutta hitto vie, se onkin lukossa. Paikalle ilmestyy Martti Suosalon hahmo Arvo kahden koiransa kanssa.
Tästä eteenpäin todellisuus alkaa hiljalleen rakoilla.
Tunnelma liikkuu trillerin, kauhun, rikosdraaman ja absurdin komedian välimaastossa. Issakainen kuvaileekin traileria genresekoitukseksi, jolla on haluttu venyttää rajoja. Jännityksen ja huumorin kontrastit eivät ole sattumaa, vaan niitä käytetään toistensa vahvistamiseen.
Inspiraatiota on ammennettu muun muassa David Lynchin Twin Peaksista, Joel Coenin Fargosta sekä Alfred Hitchcockin teoksista. Issakaisen mukaan musiikillinen tunnelma puolestaan on sekoitus klassista musiikkia, Max Richteriä ja jotain tarantinomaista.
Vaikka kauhu on trailerissa vahvasti läsnä, Issakainen tunnustaa, ettei itse ole erityinen kauhuelokuvien fani.
”Halusin kontrasteja teemojen välille, ja kauhu mahdollistaa sen”, hän sanoo.
Myös outous on tarkoituksellista. Kaiken ei tarvitse käydä järkeen.
Issakainen ei halua selittää traileria tai sen tarinaa täysin auki, sillä hän toivoo siihen jäävän tilaa myös katsojan omille tulkinnoille. Sen verran hän kuitenkin paljastaa, että trailerin hahmot ovat kaikki eräänlaisia peilikuvia päähenkilö Helmille.
Suosalon esittämä Arvo edustaa syyllisyyttä. Hahmo painaa päälle ja muistuttaa siitä, että Helmin olisi pitänyt olla jossain muualla. Koirat taas ovat itse pelkoa. Poliisia näyttelevä Karim Rapatti puolestaan kuvastaa virallista auktoriteettia ja tarvetta selvittää, mitä oikein tapahtui.
”Ne ovat kaikki päähahmon kokemia tunnetiloja, joiden kanssa hän kamppailee”, Issakainen summaa.
Tästä syystä myöskään trailerin rakenne ei ole täysin kronologinen. Tapahtumia ei tarkastella ulkopuolelta, vaan Helmin pään sisältä.
”Kuvaajan oli vaikea hyväksyä kronologisuuden rikkoutumista. Se on se idea siinä, että me olemme tämän naisen päässä. Älä mieti missään vaiheessa liikaa, että nyt aurinko on tuolla ja täällä, me tultiin pimeästä. Se ei ole se juttu”, Issakainen kertoo.
Issakaiselle yksi projektin suurimmista iloista oli työskentely nimekkäiden näyttelijöiden kanssa. Birnin, Suosalon ja Rapatin rinnalla nähdään Aamu Milonoff, joka esittää teini-ikäistä Helmiä.
Näyttelijät eivät kuitenkaan vain toteuttaneet valmista käsikirjoitusta, Issakainen kertoo. Hänen mukaansa he toivat hahmoihin omat sävynsä, ja osa kohtauksista muuttui tekemisen aikana.
Esimerkiksi Milonoffin hahmon ruutuaikaa kasvatettiin. Hänet on maskeerattu nuoreksi Helmiksi ja puettu Pierrot-henkiseen asuun. Lopputulos muistuttaa hieman nukkea, mikä vahvistaa kauhuelokuvamaista fiilistä.
”Minä itsekin pelkäsin siellä monitorin takana”, Issakainen kuvailee Milonoffin roolisuoritusta.
Issakainen kertoo olevansa erityisen iloinen siitä, että näyttelijöille voitiin antaa tilaa olla luovia myös kameran edessä. Esimerkiksi Birnin ja Rapatin yhteisessä kohtauksessa molemmilla oli mahdollisuus improvisaatioon.
”Kun pääsee työskentelemään tuollaisten ammattilaisten kanssa, he uppoutuvat sekunnissa rooliin. He toivat hahmoihin niin hienoja nyansseja, että meidän oli pakko antaa heille enemmän ruutuaikaa”, Issakainen kertoo.
Juuri näyttelijäntyön ansiosta trailerista kasvoi lopulta alkuperäistä suunnitelmaa suurempi kokonaisuus.
Projekti oli Issakaiselle erityinen siksi, että se on hänen ensimmäinen varsinainen kosketuksensa elokuvamaailmaan. Hänen taustansa on visuaalisella alalla. Ammattikoulun jälkeen Issakainen aloitti mainostoimistossa graafikkona ja eteni myöhemmin urallaan art directoriksi ja luovaksi johtajaksi.
Elokuvien tekemisessä häntä kiehtoo eri luovan työn muotojen yhdistyminen.
”Siinä yhdistyvät visuaalisuus, tunteet, ääni ja tarina”, Issakainen sanoo.
Rakkautta & Anarkiaa -traileria varten hän pääsi rakentamaan maailman lähes tyhjästä. Issakainen sai suunnitella miljöön, puvustuksen, äänimaailman ja visuaalisen ilmeen haluamallaan tavalla yhdessä työryhmän kanssa.
Myös Issakaisen muotitausta näkyy lopputuloksessa. Birnin yllä nähtävä asu on kokonaan Rolf Ekrothin käsialaa, ja hahmoilla nähdään myös Sofia Ilmosen suunnittelemia vaatteita. Asuja ei haluttu ajatella perinteisinä kostyymeina, vaan osana hahmojen maailmaa.
Visuaalisesti kunnianhimoinen kokonaisuus piti kuitenkin toteuttaa varsin tiukalla aikataululla. Jäänyt kuvattiin tänä keväänä Pornaisissa yhden noin 12-tuntisen kuvauspäivän aikana. Issakainen kertoo, että osa työryhmästä piti aikataulua lähes mahdottomana.
”Kuvaajamme sanoi ihan viimeiseen saakka, ettei se tule onnistumaan. Sanoin vain, että nyt mennään ja tehdään.”
Ja sitten tehtiin.
Alun perin tarkoituksena oli tehdä vain festivaalitraileri, Issakainen sanoo. Kuvattua materiaalia syntyi kuitenkin niin paljon ja näyttelijäntyö toimi niin hyvin, ettei kaikkea raaskittu jättää pois. Niinpä trailerista syntyi myös pidempi, noin neljän–viiden minuutin mittainen versio. Omanlaisensa lyhytelokuva.
”Me olimme kirjoittaneet käsikirjoituksen lyhyeksi, mutta ymmärsimme nopeasti näyttelijäntyön kestävän niin hyvin pitkää kuvaa, että hienoja kohtauksia ei haluttu jättää kokonaan pois. Ajattelimme, että juttu on pääosin sama, mutta vain pidempänä. Mielestämme se antaa katsojalle myös enemmän”, Issakainen kertoo.
Pidemmässä versiossa on enemmän tilaa näyttelijöille ja Ilari Heinilän rakentamalle äänimaailmalle. Tekijöiden tavoitteena oli alusta asti, että katsoessa tuntuisi siltä kuin katsoisi elokuvaa eikä mainosta.
Elokuvallisuus ulottuu myös musiikkiin. Loppuun tehtiin oma ranskankielinen kappale Ce n’était pas ta faute, jonka laulaa Jasmine Lefrancois. Issakainen kirjoitti kappaleen sanat ensin suomeksi, minkä jälkeen ne käännettiin ranskaksi. Kertosäkeessä toistuu ajatus siitä, ettei syy ollut sinun. Issakaisen mukaan kappaleen tehtävä onkin ennen kaikkea lohduttaa.
Sama lohtu löytyy myös trailerin viimeisistä sanoista, jotka Suosalon hahmo lausuu.
”Nyt voit vielä valita.”
Lause oli mukana jo käsikirjoituksen varhaisessa vaiheessa, Issakainen kertoo. Se toimii trailerin koukkuna, mutta samalla se vie tarinan Rakkautta & Anarkiaa -festivaalia pidemmälle.
”Halusimme vetää katsojan koukkuun niin paljon kuin mahdollista. Se on loppukaneetti, joka herättelee ihmistä. Tässä oli kyse R&A:sta, mutta lause toimii myös universaalina kehotuksena. Syyllisyydessä ei tarvitse rypeä, vaan vielä on mahdollisuus tehdä toisin”, Issakainen sanoo.
Helmi voi jäädä kiinni pelkoon, syyllisyyteen ja siihen tunteeseen, että jotakin jäi kokematta.
Tai sitten hän voi tehdä toisen valinnan. Ja niin voi myös katsoja.
Nyt voi vielä mennä festareille.
Venla Rouhiainen
Katso alta trailerin pitkä versio: