Nitrate Kisses

Mitä kaikkea historiankirjoituksen ulkopuolelle jää? Barbara Hammerin Nitrate Kisses kaivaa esiin queer-historian unohdettuja tarinoita kokeellisen dokumenttielokuvan keinoin. Kollaasimainen essee-elokuva yhdistelee arkistomateriaalia, elokuvahistoriaa, haastatteluita ja homoseksiä omaehtoisen vasta-arkiston rakentamiseksi.

Elokuvan nimi viittaa selluloosanitraattifilmiin, joka oli elokuvien materiaalinen muoto vielä 1950-luvulle asti. Nitraattifilmi oli huonosti säilyvää ja hyvin paloherkkää, vanhetessaan se saattoi syttyä tuleen itsestään. Hammer käyttää nitraattia metaforana kadonneelle ja tuhoutuneelle 1900-luvun homohistorialle.

Provosoiva ja leikkimielinen elokuva on aikansa tuote parhaalla mahdollisella tavalla. New Queer Cineman hengessä elokuva ei jää vellomaan AIDS-kriisin surussa, vaan juhlistaa homoseksin eroottisia iloja poliittisen vastarinnan keinona. Elokuva ei tyydy olemassa oleviin kuviin, vaan luo uusia representaatioita kuvaamalla neljän marginalisoidun parin seksiä.

Barbara Hammer on lesboelokuvan pioneeri, jonka vaikutuksen queer-elokuvassa voi nähdä etenkin Cheryl Dunyen indie-klassikossa The Watermelon Woman. Nitrate Kisses on palkittu kokeellisen dokumenttielokuvan merkkiteos, joka on edelleen ainutlaatuinen ja ajankohtainen.

Oliver Tomar