Vuoden 2022 juliste on inspiroitunut historiallisesta sirkuskuvastosta. Vuoden R&A-taitelija Tiitu Takalo haluaa näyttää historian kummajaiset toimijoina. Keskustelimme Takalon kanssa julisteen syntyprosessista, sirkuksesta ja punaisesta väristä.
Läpeensä tatuoitu ja parrakas hahmo kiitävät yksipyöräisellä kädet ilmassa. Kulkevälineensä ja asujensa puolesta he voisivat olla matkalla menneisyyden sirkuksesta. Kirkas punainen vie ajatukset niin rakkauteen kuin vallankumoukseen.
Tämän vuoden juliste on tamperelaisen sarjakuvataitelija ja kuvittaja Tiitu Takalon käsialaa. Takalon sarjakuvissa kuvataan tarkkanäköisellä ja lempeällä otteella vallitsevista normista poikkeavien elämää. Hän on myös uraauurtava hahmo feministisen sarjakuvan kentällä. Monesti sarjakuvat perustuvat tositapahtumiin tai ammentavat Takalon omasta elämästä. Julisteessa esiintyvien hahmojen inspiraation lähteenä ovat toimineet historialliset henkilöt Clémentine Delait ja Maud Wagner.
Vuosittain julistetaiteilijan valitseva R&A:n graafikko Samppa Ranta kävi prosessin alkuvaiheessa tapaamassa Takaloa Tampereella. Hän mieltyi kuvitukseen, jonka sarjakuvataiteilija oli tehnyt vaihtoehtoisia merkkipäiviä juhlistavaan Pussailua barrikadeilla -kalenteriin, ja toivoi jotain vastaavaa. “Tiitun kuvituksessa huokuu elämänilo ja tasa-arvon teema. Työn jäljessä näkyy vahva käden jälki, sillä juliste on tehty piirrustuspöydällä paperille eikä tietokoneella. Halusin tällä kertaa tällaista R&A:han”, Ranta kommentoi.
Haltuun otettu outous
Kirkkaan punaisen ja turkoosin sävyissä hehkuva juliste on saanut innoituksensa 1900-luvun alun sirkuskuvastoista. Takalo kertoo teosta tehdessään uppoutuneensa sirkuskuvien maailmaan ja selanneensa erilaisten hakupalveluiden materiaaleja. Keskeinen osa hänen työskentelyään on taustatyö, referenssien selailu ja tutkimus. Uppoutuminen on tärkeä osa taiteellista prosessia. Hän kertoo usein käyvänsä myös kirjastossa inspiroitumassa. Tällä kertaa erityisesti 1800-1900-lukujen sirkuskuvastojen estetiikka teki vaikutuksen Takaloon.
Takalo kertoo, että hän on halunnut tehdä julisteen hahmoista aktiivisia toimijoita, ei pelkästään katseen kohteita. Hän pohtii myös, että sirkuksessa niin sanotut kummajaiset ovat voineet tehdä “friikkeydellään” elantonsa ja ottaa sen ikään kuin haltuunsa.
Historiallisesti sirkus on ollut paradoksaalinen ja feministisestä perspektiivistä kiinnostava paikka. Toisaalta juuri sirkuksessa
kummajaiset ovat voineet löytää paikkansa ja toisensa. Toisaalta oudot on myös toiseutettu, he ovat olleet eräänlaisia objekteja. Takalo kertoo, että hän on halunnut tehdä julisteen hahmoista aktiivisia toimijoita, ei pelkästään katseen kohteita. Hän pohtii myös, että sirkuksessa niin sanotut kummajaiset ovat voineet tehdä “friikkeydellään” elantonsa ja ottaa sen ikään kuin haltuunsa. Ajatus assosioituu myös queer-liikkeeseen, joka on muuttanut haukkumanimen positiiviseksi identiteettikategoriaksi ja aktivismin välineeksi.
Ketä sitten ovat Clémentine ja Maud, joista inspiroituneet hahmot julisteessa sekä uudessa ilmeessä seikkailevat?
Clémentine Delait, jota on kuvattu Ranskan kuuluisimmaksi parrakkaaksi naiseksi, eli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Huhu kertoo, että aiemmin kasvojensa
karvoituksen ajellut Delait oli nähnyt karnevaaleilla parrakkaan naisen, jonka parta oli ollut hentoinen sänki. Tästä inspiroituneena Delait oli julistanut pystyvänsä itse
parempaan, ja loppu on historiaa. Hän sai myös viranomaisilta poikkeusluvan käyttää miesten vaatteita aikana, jolloin moinen oli lainvastaista.
Maud Wagner puolestaan oli yhdysvaltalainen sirkus- ja tatuointitaiteilija. Ilma-akrobaattina toiminut Wagner suostui treffeille tatuointitaiteilijan kanssa, sillä ehdolla, että hän opettaisi tätä tatuoimaan. Tatuointitaiteilijasta tuli Wagnerin puoliso, ja pian hänen kehonsa oli musteen, lintujen, leijonien ja kukkien kirjoma. Läpeensä tatuoitu naiskeho ja oli aikanaan nähtävyys.
Iloinen kaksikko näyttää siltä, että he voisivat olla matkalla joko huvituksiin, vallankumoukseen tai kenties katsomaan
festivaalielokuvaa?
Julisteessa nämä kaksi aikansa vallitsevia normeja haastaneet hahmot matkaavat yhdessä yksipyöräisellä. Clémentine on napannut Maudin kainaloonsa. Tämä
vaikuttaa solidaarisuuden ja tuen eleeltä. Iloinen kaksikko näyttää siltä, että he voisivat olla matkalla joko huvituksiin, vallankumoukseen tai kenties katsomaan
festivaalielokuvaa?
Punainen väri on hallitsevassa osassa niin julisteessa kuin tämän vuoden ilmeessä. Takalon mukaan punainen on hänelle hyvin merkityksellinen väri, vaikka ei perinteisen poliittisessa mielessä. “Se on todella voimakas väri, joka uhkuu voimaa. Enemmän kuin mikään muu väri.” Hän pohtii myös, että punainen herättää huomion. “Kun aurinko nousee ja valo lisääntyy, on ensimmäinen ihmissilmän havaitsema väri punainen.”
Kenties Maud ja Clémentine ovatkin matkalla kohti nousevaa aurinkoa? ■
Teksti: Inari Nikkanen
35. HIFF – Rakkautta & Anarkiaa järjestetään Helsingissä 15.–25.9.2022.