Emakko makaa oviaukossa. Possuja alkaa tulla olkien seasta ulos. Keskustelu lasten ja äidin välillä yltyy vinkaisuiksi ja röhköttelyksi. Kuvakulma vaihtuu äidin takapäähän, jossa possu etsii tietään nisälle. Jos pieni uhkaa jäädä äitinsä alle, kuuluu hätäistä kiljumista. Äiti vaihtaa asentoa. Possut nukkuvat, käki kukkuu. On aurinkoista, idyllistäkin. Kohtaus on GUNDA-dokumentin alusta.

Idylliä hyödynnetään myös eläintuotannon markkinoinnissa, vaikka tuotanto-olosuhteet olisivat kaukana luonnonmukaisesta tai lajityypillisestä. Munapaketeissa kanat kirmaavat kuin mummolan kanat viheriöivillä nurmilla, vaikka munat ovat häkeissä tuotettuja. Vuonna 2016 ennen joulukinkkumarkkinoita avautui Possugeneraattori-sivusto, joka oli sekä valtion että EU:n tukea saanut Lihatiedotuksen kampanjan osa. Possugeneraattorin luomassa todellisuudessa mentiin lapsekkaissa piirroshahmoissa pidemmälle: possut tarjosivat grillipihdit sorkassa itsensä ilomielin lihansyöjän pöytään. Aivan kuin hymyilevä röhkijä olisi lautasellakin iloinen, sillä mielikuvamaailmassa kymmenien miljoonien eläinten kuolemaa ei ole olemassa. Markkinoinnissa toistetaan lihan syömisen normaaliutta ja esitetään, että eläintuotanto on tärkeä osa suomalaista työtä, hyvinvointia ja huoltovarmuutta. Lobbauskoneisto on onnistunut vakuuttamaan ihmiset siitä, että “Suomi on sikojen mallimaa”.

Eläinsuojelulain uudistamista on odotettu vuosia. Uudessa esityksessä ei huomioida eläinjärjestöjen vaatimuksia. Laissa ei puututa turkistarhaukseen eikä porsitushäkkeihin. Naudat jäävät odottamaan vapautta. Eläinten hyvinvoinnin mittaamista on harjoitettu pitkään. Eurooppalaisten asenteet eläinten paremman kohtelun puolesta ovat tiedossa. Silti päättäjät väistävät eläinaiheita kerta toisensa jälkeen.

Traktori tulee kontin kanssa. Kuuluu kiljuntaa. Pian possut on lastattu konttiin. Äitisika jää hätääntyneenä juoksemaan, kun traktori on mennyt. Kuvat pakottavat katsomaan. Tuntuu tungettelevalta. Olen etuoikeutetun lajin edustaja. Äideiltä viedään heidän lapsensa. Lapsista tehdään ruokaa ihmisille, jotka voisivat täyttää lautasensa kasvivoimalla. Miltä tuntuu, kun lapsi otetaan pois? Miltä tuntuu, kun et saa valita? Äiti katsoo kameraan, kysyy. Se, että eläin ei joudu elämään vangittuna tai tule tapetuksi, ei riitä. Jokainen tarvitsee elämiseen muutakin kuin enemmän tilaa tai virikkeitä: sosiaalisia suhteita, mahdollisuuden vanhemmuuden toteuttamiseen ja elämästään nauttimiseen.

GUNDA kuvaa ihmisen ja luonnon epäsuhtaa niin vaikuttavasti, että elokuva kohosi Berliinin elokuvajuhlien tapaukseksi.

Lopputulos on katsojan silmässä: näitkö lajin edustajia vai yksilöitä? Näitkö eläinsuhteidemme nyrjähtäneisyyden? Viktor Kossakovskyn ohjaama ja Joaquin Phoenixin osatuottama teos ei kerro mitä pitäisi ajatella. Pysähdy ja katso.

Teksti: Tiina Ollila

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Turun yliopistossa ja eläinoikeusjärjestö Animalian hallituksen jäsen. Hän seurustelee vapaa-ajallaan tuotannosta pelastettujen sikojen kanssa tuotantoeläinten turvakoti Saparomäessä kotikaupungissaan Porvoossa.