Jörg Adolphin ohjaama The Hidden Life of Trees on elokuva, jolle on Suomessa vahva tilaus. Totuus on nimittäin tämä: Suomessa kasvaa paljon puita, mutta metsämme eivät voi hyvin.
Avohakkuisiin perustuva metsätalous on ajanut sadat lajit Suomessa sukupuuton partaalle. Esimerkiksi ennen yleinen hömötiainen on uhanalaistunut 2000-luvulla. Sen elinympäristöt ovat kaventuneet metsätalouden seurauksena. Kaikkiaan Suomen metsissä elää 833 uhanalaista lajia. Määrä kasvaa, jos metsien käsittely ei muutu.
Voimaperäisen metsätalouden seuraukset ovat muutenkin karut: Metsämme ovat nuorentuneet ja niiden puusto on yksipuolistunut. Vanhat puujätit, jotka ovat tärkeitä pesäpuita petolinnuille, ovat miltei hävinneet. Samalla tuhansille lajeille elintärkeän lahopuun määrä on romahtanut.
Saksalaiselokuva The Hidden Life of Treessä seurataan kirjailija Peter Wohllebeniä, jonka menestysteokseen elokuva perustuu. Wohlleben inhimillistää puita ja metsiä tuodakseen etäisiltä tuntuvat asiat lähemmäs ihmisiä. Vaikka WWF järjestönä pyrkii välttämään lajien inhimillistämistä, Wohlleben antaa aihetta ajattelemiseen.
Hän esimerkiksi kertoo puiden auttavan toisiaan ja kommunikoivan keskenään. WWF-lehden kolumnisti Jani Kaaro on kirjoittanut näitä ajatuksia liipaten lehden numerossa 03/2019 Uudesta-Seelannista löytyneestä ja kuolleelta näyttäneestä kauripuun kannosta, joka olikin tutkijoiden yllätykseksi elossa.
Kaaro kirjoittaa:
”Mutta miten kanto saattoi olla elossa? Se ei tuottanut lehtiä, joilla se olisi voinut yhteyttää. Vastaus oli Beatlesia mukaillen: With a little help from my friends, ystävien pienellä avustuksella. Kävi ilmi, että kanto oli juuriensa kautta yhteydessä ympäröiviin puihin ja sai niiltä tarvitsemansa energian ja ravinteet.”
Tämä tieto oli saanut Kaaron ajattelemaan myös hakkuita uudesta näkökulmasta, sillä kaikki metsän puut ovat yhteydessä toisiinsa juurien ja sienijuurien kautta. Niin kauan kuin verkostot säilyvät ehjinä, metsä voi hyvin ja on valmistautunut taistelemaan kuivuutta, huonoja sääoloja ja tuholaisia vastaan.
Vaan mitä avohakkuut tekevät näille verkostoille?
Elokuvassa mainitaan, ettei Saksassa ole koskematonta luontoa. Vaikka olisi mukava ajatella toisin, tilanne on melko vastaava myös Suomessa. Käytännössä kaikissa suomalaismetsissä näkyvät ihmistoiminnan jäljet, eivätkä ihmiset osaa välttämättä tunnistaa luonnoltaan arvokasta metsää talousmetsästä. (Vinkki: luonnonmetsässä on runsaasti lahopuuta, eri kokoisia ja ikäisiä puita ja eri puulajeja.)
Suomen metsissä elää 833 uhanalaista lajia.
Jos metsiä halutaan suojella, suojelualueiden pinta-alaa on kasvatettava ja metsienkäytön on muututtava aidosti ekologisesti kestäväksi.
Wohlleben nostaa elokuvassa esiin tärkeän huomion: luonnon suojelu on myös ihmisten suojelua. Koronapandemian aikana tämä on enemmän totta kuin koskaan aiemmin. Kriisi on muistuttanut, että ihmisten nykyinen tapa hyödyntää luontoa muodostaa suuren terveysuhan.
Pandemia on osoittanut, että meidän täytyy muuttaa pysyvästi tapaa, jolla suhtaudumme luontoon. Tarvitaan laaja yhteiskunnallinen muutos, jonka seurauksena luontoa ja luonnonvaroja ei enää tuhlata ja tuhota.
Luonnon monimuotoisuus on kaiken elämän edellytys. Jokaisella kasvi- ja eläinlajilla on oma tehtävänsä luonnossa ja paikkansa ravintoketjussa. Suojelemalla metsien ja laajemminkin luonnon monimuotoisuutta suojelemme myös kaikkia ihmiselämän, terveyden ja hyvinvoinnin vaatimia asioita – esimerkiksi puhdasta vettä, hengityskelpoista ilmaa ja lajeja, jotka mahdollistavat ihmiselle ruoan ja lääkeaineita. ■
Teksti: Jari Luukkonen
Kirjoittaja on WWF Suomen suojelujohtaja ja maatalous- ja metsätieteiden maisteri, jolla on yli 20 vuoden kokemus ympäristön- ja luonnonsuojelusta.
R&A ja WWF Suomi esittävät elokuvan The Hidden Life of Trees festivaalilla yhteistyössä.
Artikkelikuva: The Hidden Life of Trees