La Chimera – sielujen aarteet
Italialaisen nykyelokuvan voimahahmo Alice Rohrwacherin koskettavassa komediassa onnea haetaan menneisyydestä, niin ryöstämällä hautoja kuin haikailemalla entisiä rakastettuja. Elokuva luo omalakisen maailmansa jonnekin Fellinin ja Indiana Jonesin väliin.
Italialaisen Alice Rochwacherin käsissä elokuva on kuin leikkikalu: väline, jota ei pidä ottaa liian vakavasti. Hänen uusimmassa teoksessaan seikkailee seitsemän veijarimaista haudanryöstäjää.
Pääosan saa nuutuneessa puvussa kulkeva britti Arthur (Josh O’Connor), joka on vaihtanut arkeologin uran hämärähommiin. Hän asuu hökkelissä kaupungin muurin kupeessa, suree menetettyä rakastettua, vierailee tämän äidin (Isabella Rossellini) luona ja paikallistaa etruskien hautoja taikavarvun avulla.
Jos elokuva on leikkikalu, Rochwacher on mestarileikkijä. Kuva saattaa olla hetken ylösalaisin, hahmo katsoa suoraan kameraan ja poliisi ajaa rosvoja takaa nopeutetuissa kuvissa. Missään vaiheessa ratkaisut eivät kuitenkaan näytä pakotetuilta kikoilta tai boheemiudesta päihtyneiltä oikuilta. Ne pönkittävät tuntua rehevästä kansantarusta.
Komediallisen pinnan ja 1980-luvun Toscanan maakerroksen alla kaivellaan Italian kunniakasta menneisyyttä, jota sitten kaupataan ahneesti eteenpäin. Kuolleita ei jätetä rauhaan, eivätkä kuolleet jätä rauhaan.
La Chimera luo omalakisen maailmansa jonnekin Federico Fellinin ja Indiana Jonesin väliin.
Kaisu Tervonen
Traileri
