Kana

Rakkautta & Anarkiaa -veteraanit muistavat unkarilaisen György Pálfin ihmisruumista syväluodanneen Taxidermian vuodelta 2006. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin kokeellisen elokuvan kauhukakara Pálfi on edelleen arvaamaton.

Kreikkaan sijoittuva Kana alkaa graafisella kuvalla munivasta kanasta. Muna jatkaa matkaansa kanatehtaan koneistossa, ja pian esiin kuoriutuukin elokuvan sankari ja näkökulmahahmo: musta Leghorn-rotua edustava kana.

Viisas kana kananen onnistuu pakenemaan tuotantoketjun loppuvaiheessa ja päätyy vuorilla harhailtuaan häkkikanalaan kulahtaneen merenrantatavernan tiluksille. Tavernan iäkkäällä isännällä on hyvä sydän, mutta vävypoika puuhaa hämärähommia. Ilmeisen esikuvansa Bressonin Balthazar-aasin tavoin Pálfin kanakin päätyy todistamaan uudessa elinympäristössään(kin) ihmiseläimen sietämätöntä julmuutta.

Pálfi on kutsunut Kanaa normaaleimmaksi elokuvakseen. Se onkin ohjaajalleen epätavallisen klassista elokuvaa, jossa on lämpöä ja huumoria. Silti Kana on täysin omaperäinen ja kylmääväkin kuvaus niin eläinten kuin ihmistenkin järjestelmällisestä sorrosta. Ja pääroolissa vuorottelevat kahdeksan kananäyttelijää ovat kerrassaan upeita.

Tommi Kumén