Everybody Digs Bill Evans
Kaunistelematon kuvaus muusikko Bill Evansin vaikeasta vuodesta 1961, jota ennen ja jonka jälkeen syntyi maailman parasta jazzmusiikkia.
Heinäkuussa 1961 jazzpianisti ja säveltäjä Bill Evansia kohtasi tragedia: kontrabasisti Scott LaFaro kuoli auto-onnettomuudessa. Tapahtuma vaikutti merkittävästi paitsi Evansin soittokykyyn, myös heroiinin käytön eskaloitumiseen. Ilman veljensä Harryn perhettä ja pakkolepolomaa vanhempiensa luona Floridassa Evans tuskin olisi toipunut takaisin pianon äärelle.
Henkilökuvaksi muusikosta elokuvassa kuullaan alkutekstejä lukuun ottamatta vähäisesti musiikkia. Evansin ehkä kuuluisin kappale, Waltz for Debby, asetetaan hienosti herkkään kontekstiinsa. Muutoin eletään väliaikaa, joka ”joskus kuuluu musiikkiin”.
Grant Geen ohjaamassa, Berliinin elokuvajuhlilla Hopeisella karhulla palkitussa elokuvassa nähdään välähdyksiä väistämättömästä, jossa kuolee lisää ihmisiä ja lopulta Evans itsekin. Mustavalkoisesta kertomuksen painopisteestä ja väreillä vääristetystä tulevaisuudesta syntyy rikkinäinen melodia, joka kuitenkin kerrotaan harmonisesti päähenkilönsä (Anders Danielsen Lie) kulkiessa kohti seuraavaa luomiskautta.
Elokuvan päälle voi katsella Yle Areena -palvelusta Helsingin Lauttasaaressa vuonna 1970 kuvatun olohuonekonsertin, jossa Evans esittää silloisen trionsa kanssa kolme kappaletta haastattelun lomassa.
Johanna Siik
Näytökset
-
Savoy-teatteriTi 22.9. klo 18.30–20.12102 min, 1/3
-
Kinopalatsi 1La 26.9. klo 13.30–15.12102 min, 3/3