Blue Heron
Kahdeksanvuotiaan Sashan isoveli oireilee vakavasti perheen muutettua Vancouverinsaarelle. Omaelämäkerrallinen esikoiselokuva on koskettavan kaunis kuvaus muistamisesta, surusta ja lapsuudesta.
On kuuma kesä 90-luvulla. Pihalla lapset juoksevat sadettimen alla, televisiossa pyörivät piirretyt ja olohuoneen nurkassa raksuttaa isän valtava tietokone. Kahdeksanvuotiaan Sashan unkarilainen uusperhe on juuri muuttanut uuteen kotiin Kanadan Vancouverinsaarilla. Lapsuuden kesän yllä roikkuu kuitenkin tumma sävy, kun perheen nuorimmainen Sasha seuraa tarkkaan isoveljensä Jeremyn vaikeaa oireilua. Jeremy on arvaamaton, sulkeutunut ja uhkaava – ja vanhemmat ovat neuvottomia hänen kanssaan. Koko koti muuttuu kriisialueeksi, eikä naapurin kavereita olisi sopivaa kutsua kylään. Perheen sisäiset kamppailut nähdään lapsen huolestuneesta epätietoisuudesta käsin. Katse Jeremyyn on kuitenkin kaiken aikaa rakastava.
Lyhytelokuvillaan mainetta niittänyt Sophy Romvari jatkaa varmaa henkilökohtaista linjaansa ensimmäisen pitkän elokuvansa kanssa. Kahta aikatasoa sekoittava Blue Heron onnistuu kauniin vähäeleisesti kuvaamaan muistamisen haurautta. Aikuisena Sashasta on kasvanut elokuvantekijä, joka yrittää edelleen ratkaista veljensä arvoitusta. Vanhat kotivideot, psykologiset selitysmallit tai omat muistot voivat lopulta tarjota vain välähdyksiä toisen ihmisen ymmärtämiseen. Elokuva toimii kuin muisti – myös kaikessa rajallisuudessaan.
Martta Tuppurainen
Näytökset
-
Kinopalatsi 2Su 20.9. klo 18.30–20.0191 min, 1/2
-
Kino ReginaLa 26.9. klo 14.00–15.3191 min, 2/2