Marjo Pipinen ei ole varsinaisesti isoimpia vallankäyttäjä pohjoismaisella elokuvakentällä, vaikka hän Suomen elokuvasäätiössä työskenteleekin. Pipinen toimii siellä viestinnän asiantuntijana. Tänä vuonna Pipisen harteilla lepää kuitenkin noin 40 000 euron painoinen vastuu. Tuo summa jaetaan Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon voittajateoksen ohjaajien, käsikirjoittajien ja tuottajien kesken. Ja Pipinen on palkinnosta päättävän raadin puheenjohtaja.
Koska raadin jäseniä on tänä vuonna kuusi, äänet saattavat mennä tasan. Tuolloin puheenjohtajan ääni voi ratkaista koko kisan. Painaako vastuu Pipisen harteita?
”Ei oikeastaan, se vastuu kuitenkin jakaantuu raadissa. Enemmän olen kiinnostunut kuulemaan ihmisten näkemyksiä ja kuinka erilaisia ne ovat. Se prosessi, miten johonkin kompromissiin tai ratkaisuun päädytään, on kiinnostava”, hän vastaa.
Raadin puheenjohtaja tulee aina Pohjoismaiden neuvostoa johtavasta maasta, ja nyt on Suomen vuoro. Varsinainen työskentely tapahtuu kuitenkin Kööpenhaminassa.
Siellä palkintoraadin jäsenet katsovat yhdessä jokaisen ehdokaselokuvan. Näytösten välissä elokuvista ei keskustella, mutta niiden jälkeen kokoonnutaan puhumaan. Jokainen raadin jäsen punnitsee keskustelussa jokaista ehdokaselokuvaa.
Kuva: Jirina Alanko
”Ekalla kierroksella jokainen voi antaa kaksi ääntä, eli ensimmäisessä äänestyksessä annetaan 12 ääntä. Todennäköisesti kierroksia tulee useampi.” Lopulta ehdokkaita jää jäljelle enää kaksi. Siinä kohtaa jokainen raadin jäsen saa käyttää vain yhden äänen. Pipisen on niistä painavin.
ASIANTUNTIJAT ASIALLA
Kaikki tämän vuoden ehdokaselokuvat esitetään myös osana Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalia. Ne ovat färsaarelainen dokumentti Birita, norjalainen Oscar-voittaja Sentimental Value, tanskalainen perhedraama Beginnings, ruotsalainen nuorisokuvaus Kevlarsjäl – iskunkestävä sielu, islantilainen tragikomedia The Love That Remains sekä suomalainen Jossain on valo joka ei sammu, elokuva muusikosta, joka päätyy kriisissään Raumalle ja kokeellisen musiikin pariin.
Suomen ehdokkaan päätti kolmejäseninen kansallinen raati, johon kuuluvat Pipisen lisäksi toimittaja Kalle Kinnunen ja Espoo Ciné -festivaalin toiminnanjohtaja Tytti Rantanen. Myös pohjoismaisen raadin jäsenet ovat elokuva-alan asiantuntijoita: tuottajia, tutkijoita ja toimittajia.
Toisaalta he edustavat jokaista Pohjoismaata ja Färsaaria – oman ehdokkaansa asettaneita tahoja. Kaikki saavat myös äänestää oman maansa ehdokasta.
”Viime vuonna työskentelyn alkuun eksplisiittisesti todettiin, että kukaan raadissa ei ole edustamassa omaa maataan. Edustamme tavallaan vain sitä omaa elokuva-asiantuntijuuttamme. Minulle ei viime vuonna myöskään tullut semmoista oloa, että raadissa olisi ollut kotiinpäin vetämistä”, Pipinen toteaa. Viime vuonna palkinnon voitti ensimmäistä kertaa Färsaarten ehdokas, vähäeleinen draama The Last Paradise on Earth.
Suomen ehdokas on voittanut viimeksi vuonna 2017 Selma Vilhusen ohjaamalla elokuvalla Tyttö nimeltä Varpu. Sen jälkeen Tanska on voittanut palkinnon kolmesti, Norja ja Islanti kahdesti.
”Norja on panostanut tosi paljon elokuviin, ja sillä tulee myös tulosta. Norjasta tulee isoja ohjaajatähtiä kuten Joachim Trier ja Dag Johan Haugerud, jotka voittavat isoja palkintoja. Mutta myös pienemmillä tärkeillä festareilla on yleensä aina norjalainen elokuva. Se johtuu ihan vaan siitä volyymistä, jota Norja on pystynyt tuottamaan.”
Tanskasta Pipinen mainitsee New Danish Screenin, paikallisen elokuvainstituutin ohjelman, joka pyrkii tukemaan uusia kykyjä ja omaperäisen ja monimuotoisen elokuvan säilymistä.
”Ruotsissa taas on ollut melkein kriisi. Ruotsalaiset eivät katso ruotsalaista elokuvaa, ja maan parhaat tekijät valuvat ulkomaille.”
Pitäisikö myös suomalaisen elokuvakentän olla huolissaan?
”Kyllä minun mielestäni pitää olla huolissaan. Meidän rahoitus on tosi paljon jäljessä muita Pohjoismaita. Hyvä esimerkki tästä on Juho Kuosmanen, joka parhaillaan kuvaa elokuvaa Tanskassa, koska sieltä he pystyivät saamaan pelkästään kansalliselta elokuvainstituutilta paljon isomman tuen kuin mitä elokuvasäätiö edes pystyy nykyisten sääntöjen mukaan myöntämään.” Pipinen jatkaa, että kun rahaa on vähän, levittäjillä ei välttämättä ole uskallusta ottaa riskejä ja tekeminen painottuu teoksiin, joita pidetään varmoina yleisöelokuvina.
LAATU EDELLÄ
Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnosta päättävän raadin ainoa kriteeri on laatu. Pipisestä ajatus on myös tavallaan huvittava: elokuvien laadun laskemiseen ei tietenkään ole objektiivisia mittareita.
”Lähtökohtaisesti siellä on jo ne 5–7 parasta elokuvaa näistä maista. Näin kovatasoisessa kilpailussa kyse on lopulta ihmisten subjektiivisista mieltymyksistä.”
Joitakin trendejä aiempien vuosien perusteella voi kuitenkin nähdä. Jatko-osia ja lastenelokuvia ehdokasasettelussa ei juuri nähdä, eikä usein puhtaita genre-elokuviakaan, vaikka islantilainen kauhudraama Lamb kisan vuonna 2022 voittikin. Useimmiten ehdolla on nykyaikaan sijoittuvia ja realistisia draamoja.
”Viime vuosi oli jännä: ehdolla oli kolme dokkaria, ja kaikki ehdolla olevat fiktioelokuvat kertoivat eteerisistä nuorista ihmisistä valintojen edessä, ne olivat eräänlaisia kasvutarinoita. Välillä käy niin, että samankaltaiset aiheet ovat kaikkialla pinnalla.”
Jokainen Pohjoismaa saa asettaa kisaan omaan ehdokkaansa. Sama oikeus on Färsaarten lisäksi Grönlannilla ja Ahvenanmaalla. Tavallaan jako alue- ja maakohtaisiin ehdokkaisiin on keinotekoinen. Islannin ehdokkaan The Love That Remains tuotannossa oli mukana ruotsalaisia ja tanskalaisia tuotantoyhtiöitä, samoin Norjan ehdokaselokuvassa Sentimental Value. Ruotsalaiseen Kevlarsjäl – iskunkestävä sielu -elokuvaan osallistui muun muassa suomalainen tuotantoyhtiö Bufo. Ja Suomen ehdokas Jossain on valo joka ei sammu on osin norjalaista tuotantoa.
Palkinnon ääneen lausuttu tavoite on nostaa esiin nimenomaan pohjoista elokuvatuotantoa, sen markkinoita ja pohjoismaisen elokuvan asemaa kansainvälisellä kentällä. Siinä mielessä yksittäisillä valtioilla ei olekaan niin merkitystä. Laadulla kuitenkin on.
”Toivon, että tällaiset palkinnot ovat myös elokuvantekijälle haaste miettiä laatua. Nämä palkinnot ovat taidekritiikin lisäksi yksi tapa ylipäänsä keskustella laadusta.”
Kaisu Tervonen
Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon voittaja julkistetaan 20.10.