Harva aihe on Suomessa yhtä merkittävä ja ajankohtainen kuin vähemmistöjen järjestelmällisen syrjinnän näkyvä lisääntyminen. Samalla kun protestit ja keskustelu hallituksen politiikan ympärillä jatkuvat, afrikkalaistaustaiset ihmiset etsivät taiteen, kulttuurin ja elokuvan maailmojen kautta lohtua, inspiraatiota ja syvempää ymmärrystä omaa todellisuuttaan kohtaan. Yhdessä Think African ja Ubuntu Film Festivalin kanssa kuratoidut African Express- ja Lyhäripysäkki -sarjat tämän vuoden Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla esittelevät valikoiman ajatuksia herättäviä elokuvia, jotka syventyvät afrikkalaisen identiteetin, henkisyyden ja rakkauden teemoihin. Afrikkalaisesta taustasta tulevien elokuvantekijöiden African Express -sarjan elokuvat esittelevät sekä virkistäviä että sydäntäsärkeviä tarinoita, ja ne keskittyvät sekä pelottomaan että luovaan kerrontaan.
Afrikkalainen elokuva on huomattavan monimuotoista, sillä eri maat ja erilaiset alueet tuottavat laajan valikoiman elokuvia, jotka heijastelevat maanosan rikasta kulttuuria. Tämän vuoden ohjelmiston afrikkalaisten elokuvien kirjo kuvaa maanosan elokuvateollisuuden laajenemista sekä afrikkalaisten diasporan tarinoiden ja kokemusten paljoutta. Näiden elokuvien erityinen merkitys on siinä, että ne tarjoavat diasporan representaatioita ja sosiopoliittisia kommentteja sekä haastavat kulttuurisia normeja ja murtavat stereotypioita, jotka ovat pitkään vaivanneet valtavirtamedian tapaa kuvata Afrikkaa.
Miehet ovat mukana vain salaperäisinä varjoina ja haamuina. Nämä elokuvat muistuttavat siitä, millainen parantava voima on yhteisöllä, jossa yksilöt saavat tukea toisilta samankaltaisten kokemusten kanssa kamppailevilta.
Omaa kulttuuria ja kokemuksia heijastavien hahmojen ja tarinoiden näkeminen voi auttaa diasporassa eläviä afrikkalaisia vahvistamaan aliedustettuja ääniä. Eri genret toimivat näyttämönä erilaisille näkökulmille ja tarinoille, jotka muutoin voisivat jäädä huomaamatta, ja tarjoavat autenttisia ja samaistuttavia representaatioita afrikkalaistaustaisille ihmisille. Tämä näkyy elokuvassa Houria, jossa jakautuneen Algerian traumatisoituneiden mutta sitkeiden naisten äänet kerrotaan nuoren klassisen tanssijan linssin läpi. Vammautuminen johdattaa hänet löytämään parantavan yhteisöllisyyden. 1950-luvun Marokkoon sijoittuva Small Pleasures -elokuva vie edelleen syvemmälle naisten piilotettuun maailmaan. Se kurkistaa isoon taloon, jonka ovien sisäpuolella ei miehiä näy. Miehet ovat mukana vain salaperäisinä varjoina ja haamuina. Nämä elokuvat muistuttavat siitä, millainen parantava voima on yhteisöllä, jossa yksilöt saavat tukea toisilta samankaltaisten kokemusten kanssa kamppailevilta.
Yhteisö ja pyrkimys kollektiiviseen harmoniaan ovat keskeisessä roolissa kohtalokkaassa rakastavaisten tarinassa elokuvassa Banel & Adama. Elokuva tutkii maskuliinisuuden ja johtajuuden kompleksisuutta senegalilaisessa islamilaisessa kylässä ja seurauksia, joita yksilö joutuu kohtaamaan, kun uhmaa yhteisön perinteitä seuratakseen henkilökohtaisia toiveitaan. Elokuva korostaa myös yksittäisten ihmisten toiminnasta koituvia seurauksia, kun ankara kuivuus uhkaa kylän asukkaiden elämää. Näin elokuva kommentoi myös ilmastonmuutoksen kauaskantoisia vaikutuksia Afrikan mantereella.
Monet afrikkalaisen diasporan edustajat Suomessa kamppailevat samanlaisten osallisuuteen liittyvien kokemusten kanssa kohdatessaan syrjintää, rasismia ja kulttuurista vieraantumista.
Tämän perspektiivin lisäksi afrikkalainen tarinankerronta valaisee merkittäviä yhteiskunnallisia ja poliittisia kysymyksiä tarjoamalla alustan keskusteluille sellaisista yleismaailmallisista aiheista kuin sukupuolten tasa-arvo, identiteetti ja kolonialismin jälkeinen elämä. Elokuva All the Colours of the World Are Between Black and White sijoittuu Nigeriaan, jossa hallitus allekirjoitti vuonna 2014 lain, joka käytännössä kielsi homosuhteet (Same Sex Marriage Prohibition Act). Elokuva ottaa rohkeasti kantaa queer-yhteisön kohtaamiin haasteisiin nyky-Nigeriassa ja vähemmistön kamppailusta voidakseen kokea kuuluvansa yhteiskuntaan. Monet afrikkalaisen diasporan edustajat Suomessa kamppailevat samanlaisten osallisuuteen liittyvien kokemusten kanssa kohdatessaan syrjintää, rasismia ja kulttuurista vieraantumista. Identiteetin ja kuulumisen teemoja tutkitaan edelleen elokuvassa Omen. Maagis-realistisessa elokuvassa päähenkilö palaa Kongon demokraattiseen tasavaltaan belgialaisen vaimonsa kanssa. Tämä elokuva saattaa resonoida Suomessa diasporassa elävien kanssa heidän painiskellessaan ”afrikkalaisuuden kokemukseen” liittyvien kysymysten kanssa ja käsitellessään haluaan kokea yhteyttä Afrikan mantereeseen.
Afrikkalaisilla elokuvilla on myös tärkeä tehtävä esitellä ja säilyttää mantereen rikkaita, dynaamisia kulttuureja. Eteläafrikkalais-tanskalaisessa !Aitsa-dokumentissa alkuperäiskansojen muinainen viisaus kohtaa huippuluokan tieteen kosmisessa tarinassa, joka sijoittuu Etelä-Afrikan autiomaahan. Autiomaahan ollaan rakentamassa maailman suurinta radioteleskooppia. Kontrasti muinaisen viisauden ja huipputeknologian välillä haastaa alkuperäiskansojen tiedon säilyttämisen maailmassa, jota nykyaikaiset tieteelliset paradigmat enenevässä määrin hallitsevat. Tämän vastakkainasettelun kanssa päivittäin tasapainoileville diasporassa eläville afrikkalaisille kyseessä on monitasoinen yksilöllinen matka, johon suhtautumiseen vaikuttavat henkilökohtaiset uskomukset, kokemukset ja se yksilöllinen konteksti, jossa kukin elää.
Kokonaisuutena African Express -sarjan elokuvat inspiroivat meitä Suomessa asuvia kyseenalaistamaan yhteiskunnallisia normeja, vastustamaan syrjintää ja työskentelemään inklusiivisemman ja oikeudenmukaisemman Suomen puolesta. Elokuvan voimaa tarinankerronnan, opettamisen ja sosiaalisen kommentoinnin välineenä ei voi yliarvioida. Samalla kun näemme afrikkalaisen elokuvan saavan entistä enemmän maailmanlaajuista tunnustusta, käy yhä selvemmäksi, että nämä elokuvat eivät ole vain taiteellisia saavutuksia, vaan myös korvaamattomia työkaluja ymmärryksen, empatian ja vuoropuhelun edistämiseen. Ne muodostavat sillan maanosien, kulttuurien ja kokemusten välillä ja muistuttavat meitä yhteisestä, jaetusta ihmisyydestämme.
”Organisaationa, joka edistää diasporan osallistumista Suomessa, toivomme, että African Express -sarja, monimuotoisten tarinoiden ja ohjaajien lahjakkuuden näkyville nostaminen, palvelisi kehotuksena toimimaan lisääntyvien mahdollisuuksien avaamiseksi sille, että monet lahjakkaat afrikkalaisen diasporan elokuvantekijät pääsevät näyttämään luovuutensa ja taitonsa ja kertomaan tarinoitaan valkokankaalla.” Myriam Munezero, Think Africa.
Teksti: Joolokeni Vesikko
Käännös: Piia Latvala
Joolokeni Vesikko on suomalais-namibialainen elokuvaentusiasti, viestinnän ja markkinoinnin ammattilainen sekä Think African hallituksen jäsen.