Tämän vuoden juliste on suorastaan barokkimaisen runsas kavalkadi erilaisia näkyjä ja makaaberejakin hahmoja. Taiteilija Ohto Oinaanpään inspiraationa toimii viime vuosina keskustelua herättänyt keinoäly. Lisäksi teokseen kätkeytyy pieniä vihjeitä tarkan silmän havaittavaksi. Oikean laidan valaisimet muodostavat tämän vuoden festivaalin järjestysluvun, 36.
Tämän vuoden barokkimaisen runsaan julisteen takana on taitelija Ohto Oinaanpää. Teoksen steampunk-vivahteiden hengessä hän kuvailee itseään rautateiltä tutuin metaforin:
“Niin alani osaajana kuin ihmisenäkin näen itsessäni höyryveturin kolhon raskasliikkeisyyden lyövän kättä paikoin ihan mielenkiintoisen raidesuunnitelman kanssa. Aikatauluvihkoni on aikansa elänyt, mutta se tuntuu hyvältä taskussani. Luovassa tekemisessäni olen alusta alkaen tähdännyt siihen, että jonakin päivänä olisin huonoimmillanikin ihan hyvä ja kyseinen tavoite tähtäimessäni jaksan edelleen höyrytä eteenpäin tukirankaani ja jänteitäni uhmaten.”
Tekoäly valikoitui Oinaanpään mukaan aiheeksi, sillä sen ympärillä käytävä kohina on ollut kiintoisaa seurattavaa. Ennen kaikkea häntä puhutteli kuitenkin pyrkimys lähestyä kuvitustehtävää keinoälyä jäljitellen. Vaikka tekoäly on toiminut Oinaanpään inspiraationa, ei hän ole koskaan hyödyntänyt työkalua taiteessaan eikä aio sitä käyttää tulevaisuudessakaan. Hän toteaa kuitenkin “kunnioittavansa hiljaa mielessään sen kiistämätöntä ylivertaisuutta”.
Teokseni rakentui lopulta ehkä itselleni hieman kiusallisenkin totunnaisista elementeistä, sillä suhteellisen huolellisesti täyteen pumpattu kuva-alue, itsetarkoituksellisen yksinkertainen asetelma ja leijaileva geometria ovat seuranneet minua työstäni toiseen jo vuosia.
Oinaanpään töille ominaista on värien ja detaljien runsaus sekä omituisten otusten kavalkadi. Majavan oloinen jyrsijä tunkeutuu kukan terälehtien läpi, robottiapina katsoo mietteliäästi kaukaisuuteen ja kiiluvasilmäinen demoni tuijottaa pisteliäästi takaisin.
“Teokseni rakentui lopulta ehkä itselleni hieman kiusallisenkin totunnaisista elementeistä, sillä suhteellisen huolellisesti täyteen pumpattu kuva-alue, itsetarkoituksellisen yksinkertainen asetelma ja leijaileva geometria ovat seuranneet minua työstäni toiseen jo vuosia. Päädyin mainittuja aineksia arvioidessani pian ajattelemaan, että kyseiset hienostuneisuuden ja inhimillisen kosketuksen puutteet voisivat toimia osuvana perustana keinoälyhenkiselle työlle”, kuvaa Oinaanpää.
Mielenkiintoisimmat lopputulokset olen kuitenkin saanut aikaiseksi eksyttämällä itseni tahallisesti alussa määrittelemältäni polulta ja tukeutumalla päähänpistoihin.
Tänä vuonna julisteesta löytyy niin klassinen pystyformaatti kuin laajempi triptyykkimäinen valkokangasversio. Jälkimmäinen antaa taiteilijan mukaan kokonaisvaltaisemman kuvan hänen visiostaan: “Vasemman laidan lihasvoimaa hyödyntävä sähkögeneraattori ja oikean laidan yhteensä 36 (kuusi sarjaa, kuusi tuotetta) valaisinta täydentävät tarinaa sekä toiminnallisuuden että määrän merkeissä.”
Oinaanpää kertoo ammentavansa visuaaliseen maailmaansa niin makrokuvausta sisältävistä luontodokumenteista kuin tieteissaduista niin kirjallisuuden kuin elokuvataiteen saralta. “Mielenkiintoisimmat lopputulokset olen kuitenkin saanut aikaiseksi eksyttämällä itseni tahallisesti alussa määrittelemältäni polulta ja tukeutumalla päähänpistoihin.”
Taiteilija myöntää ajoittain inspiroituvansa myös tutuista kasvoista.
“Tietenkin henkilökohtainen lähipiirini on saanut oman osansa töissäni, mutta ovat harvemmin varsinaisesti määritelleet niiden lopputulosta, vaan pikemminkin toimineet vauhdittajina sekä viehättävinä statisteina. Myönnän satunnaisesti viehtyneeni taiteellisesti myös pöytäpiirini ulkopuolella sijaitsevista henkilöistä ja toivonkin näin julkisissa merkeissä käsitelleeni heitä kyllin imartelevissa merkeissä.”
— ehkäpä tulevana syksynä rohkenen vierailla vähintäänkin teatterinne aulassa kuivettunutta lantaa
nappaskengänpohjieni uurteissa arastellen.
Luontodokumenttien lisäksi Oinaanpäätä ovat inspiroineet tieteissadut niin kirjallisuuden kuin elokuvataiteenkin saralta. Hän myöntää myös lukeutuvansa elokuvataiteen suurkuluttajiin.
“Ensiluokkaisen elokuvan oleellisin raaka-aine on teknisesti hallittu omaperäisyys, ja tunnen eläväni harrastajana erittäin hyvää aikaa nykyään. Pakkovalittuna yksittäisenä teoksena Jean-Jacques Annaud’n elokuva La guerre du feu (1981) tuo mieleeni armaimmat muistot.”
Kenties Annaud’n esihistoriallisen fantasiakamppailun kaikuja on havaittavissa myös Oinaanpään julisteessa?
Suurkuluttajuudestaan huolimatta Oinaanpää ei kuitenkaan ole koskaan käynyt R&A:ssa.
“Rakkautta & Anarkiaa -festivaali on todellisen maailman tapahtumana maalaisminulle tuntematon, mutta ehkäpä tulevana syksynä rohkenen vierailla vähintäänkin teatterinne aulassa kuivettunutta lantaa nappaskengänpohjieni uurteissa arastellen.”
Teksti: Inari Nikkanen
Tutustu Ohto Oinaanpään töihin täällä.
36. Rakkautta & Anarkiaa järjestetään 14.–24.9.2023