Aino Sunin ensimmäinen pitkä elokuva Sydänpeto saa kotimaan ensi-iltansa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Keskustelimme pääosanäyttelijä Elsi Sloanin kanssa elokuvan tekoprosessista, sukupuolesta ja aktivismista.
Elsi Sloan vastaa videohaastatteluun koulunsa pukuhuoneesta. Taustalla näkyvät pukuhuoneen siniset kaapit. Kysyttäessä mitä kuuluu Sloan vastaa:
“Kaikki on hyvin. Maailma palaa, mutta mulla on kaikki hyvin.”
Palaamme palavaan maailmaan vielä myöhemmin, mutta sitä ennen keskustelemme hieman Sydänpedosta.
Sydänpeto on elokuvaohjaaja Aino Sunin ensimmäinen pitkä elokuva. Samalla kyseessä on myös Sloanin näyttelijädebyytti. Elokuva saa alkunsa, kun 17-vuotias Elina muuttaa äitinsä kanssa Etelä-Ranskaan tämän miesystävän vuoksi. Muuton myötä Elinan elämään tulee myös uusi sisarpuoli Sofia (Carmen Kassovitz). Kaksi keskenään erilaista nuorta kiinnostuu toisistaan, ja pian kiinnostus saa pakkomielteisiä sävyjä.
Queer-lähetystyö
Sloan kuvaa elokuvantekoprosessia mullistavaksi: “Lyhyesti se muutti mun koko elämän.” Kuvausprosessi on myös ollut sarja useita ensimmäisiä kertoja.
“Mä en oo ikinä ollut ulkomailla näin pitkää aikaa. Lähetään tällaisista jutuista. Mä en ollu siis nähnyt vuoria ennen.”
Sloan kertoo myös, että hän ei ollut aiemmin näytellyt missään, eikä hänellä ollut näyttelijäidentiteettiä. “Sanoin Ainolle [Suni], että tää on sit teidän syy, mä en ota tästä mitään vastuuta. Mä tuun tänne ottaa ilon irti ja oppimaan ihan kaiken, minkä mä voin.” Sloan myös valmistautui Sunin kanssa rooliin ennen kuvauksiin lähtöä. He kävivät joka toinen viikko läpi toisaalta kuvaustilanteen kulkua ja käytänteitä, toisaalta myös hieman yllättävämpiä seikkoja.
Sloan on kasvanut mormonina ja ollut mukana yhteisössä täysi-ikäiseksi asti. Hän ei esimerkiksi ollut koskaan kokeillut tupakointia tai ollut humalassa. Sunin kanssa hän siis harjoitteli uskottavaa humaltuneen olemusta. “Et tosi tollasia mun mielestä läppiä juttuja.”
Elinan näytteleminen herätti Sloanille myös ajatuksia sukupuoleen liittyen. Rooli avasi tilan kyseenalaistamiselle.
Mormoninuorten aikuistumisprosessiin kuuluu olennaisena osana lähetystyö. Sloan toteaa leikkisästi, että Sydänpedon kuvausprosessi oli hänen oma lähetystyönsä. Rinnastus on kieltämättä osuva. Sloan matkusti uuteen maahan, oppi uuden kielen, ja läsnä oli suurempi agenda. Kenties kuvauksia voisi kutsua queer-lähetystyöksi?
Elinan näytteleminen herätti Sloanille myös ajatuksia sukupuoleen liittyen. Rooli avasi tilan kyseenalaistamiselle. Sukupuolen teemasta puhuttiin myös Sunin kanssa. Ennen kuvauksia Suni ja Sloan sopivat, että Elina on nainen, vaikka omanlaisensa. Kuvausten loppupuolella Sloan ymmärsi itse olevansa itse ei-binäärinen.
Samalla alkoi tuntua, että Elinan hahmo ei enää mahtunut kaksinapaisen sukupuolen raameihin. Suni ja Sloan yrittivät viimeisillä hetkillä karsia – Sloanin sanoin – tytöttelyjä käsikirjoituksesta. Ranskan kieli asettaa kuitenkin itsessään hahmon binääriseen lokeroon: elle. Sloan haluaa kuitenkin korostaa, että hahmoa ei varsinaisesti ole kirjoitettu ei-binääriseksi. He ovat kuitenkin sopineet, että Elsille Elina voi olla ei-binäärinen hahmo.
Elinan hahmo muodostui Sloanille läheiseksi ja tärkeäksi kuvausprosessin aikana. “Se tekee ihan kauheita juttuja, mut ei se tee niitä sen takia, että se on queer. Mun mielestä Elina on semmonen tyyppi, että se vaan on. Mut se ei ehkä ihan tunne itseään, tai sillä on paljon tilaa sellaiselle kaaosenergialle.” Sloan kertoo tunnistavansa samaisen energian myös itsessään. “Elina vaan opetti mulle tosi paljon, ja se on tyyppinä silleen joku kerros mua nykyään.”
Sydänpeto on tarina nähdyksi tulemisen tarpeesta ja pakkomieleisen ihastumisen tuhoavista seurauksista. Elinan toiminta saattaa vaikuttaa ajoittain irrationaaliselta ja julmaltakin, mutta samalla katsoja voinee myös samastua ihastuneen epätoivoiseen käytökseen. Myös Sloan kertoo voivansa tunnistaa Elinasta kumpuavan kaaosenergiaan. “Joka kerta kun on silleen: Elina älä vaan tee tota, niin sit se tekee sen. Se on tosi tyydyttävää samalla. Mä oon joskus itsekin ollut noin obsessiivisen rakastunut. Ehkä kaikkien sisällä on potentiaali tehdä jotain pahaa. Ja onhan Sofiakin siinä, että ei Elina mun mielestä oo sen suurempi hirviö kuin Sofiakaan. Asiat ei oo mustavalkosia ja mitä vaan voi tapahtua.”
Mä itkin silmät päästäni ja kävelin sinne lavalle ihan pandana.
Ensimmäisen kerran Sloan näki elokuvan vasta maailmanensi-illassa Göteborgissa. Kokemus oli myös hänen mukaansa järkyttävä. Elokuvaa tehdessään Sloan kertoo olleensa täysin Elinan puolella. Hän hahmotti elokuvan rankkuuden vasta nähdessään sen kokonaisuudessaan ensi-iltayleisön joukossa. “Mä itkin silmät päästäni ja kävelin sinne lavalle ihan pandana.”
Vaikka Sloan ei ollut näytellyt kameran edessä ennen Sydänpetoa, on hän tottunut esiintymään muusikkona. Esikoislevy julkaistaan ensi vuoden helmikuussa. Sydänpedon keskiössä on Sloanin esittämä kappale, jonka Elina omistaa ihailemalleen Sofialle. Elokuvan soundtrackista vastaa Air-yhyteestä tuttu JB Dunckel, ja tunnuskappaleen on säveltänyt ja sanoittanut ranskalainen rap-artisti Chilla. Sloan kertoo, että on myös itse käyttänyt musiikkia tunteidensa tunnustamiseen: “Mä oon tehnyt useita kertoja silleen, et on ollut joku tyyppi, joka on jotenkin säväyttänyt, ja sit mä oon tehnyt siitä tyypistä biisin ja soittanu sille tyypille sen biisin.”
Kaupunkihaaveita
Vielä hieman palavasta maailmasta. Sloan on aktiivisesti mukaan myös Elokapinan toiminnassa. Päätös lähteä mukaan syntyi Sydänpedon kuvausten aikana. Sloan oli kuvauspäivän päätteeksi kuullut, että poliisi oli sumuttanut hänen ystäväänsä pippurisumutteella Elokapinan mielenosoituksessa. Suomeen palattuaan Sloan olikin jo osallistumassa kansalaistottelemattomuuskoulutukseen.
Myös asunto on jaettu kolmen muun elokapinalaisen kanssa. “Näitä työkaluja, mitä mä täält koulusta saan, käytän myös aktivismiin. [– –] Mä väitän, että Elina ois kanssa Elokapinassa. Se pitäs eka oppii vähän väkivallatonta kommunikointia ja aika monia muitakin juttuja, ehkä mennä terapiaan.”
Sloanille taiteen tekeminen ja aktivismi ovat sama asia. “Mua ei kiinnosta suoranaisesti artivismi, mutta kiinnostaa taiteellisten työkalujen hyödyntäminen suorassa kansalaistottelemattomuudessa.” Sloan opiskelee toista vuotta Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmassa. Hän kertoo ajoittain pohtineensa kriittisesti valintaansa opiskella näyttelijäntyötä. Hän on kuitenkin tullut sinuiksi valintansa kanssa. “Mun koko loppuelämä tulee olemaan ilmastokriisin raameissa, ja mä en tuu ikinä pääsemään sitä pakoon. Sen kanssa ei voi diilata 24/7, tai tulee hulluksi. Teen siis mieluummin niin, että käytän siihen spesifisti mun paukkuja sellasis konteksteissa ja sellaisten ihmisten kaa, joiden kaa on turvallista, ja mä tiedän, että me tehdään jotain oikeasti järkevää, että se ei mee pesulappujen lukemiseks se homma, et se meidän toiminta pyrkii olemaan aidosti systeemiä muuttavaa, sit sitä myöskin jaksaa tehdä paremmin.”
Uskonnollisesta liikkeestä eroamisensa jälkeen Sloan kertoo alkaneensa kyseenalaistaa sosiaalisen todellisuuden syvempää olemusta.
“Mä oon vähän sitä mieltä, että maailma koostuu vaan sopimuksista. Queerinä oleminen tuo koko ajan sen, että nää rakenteet ei oo mua varten, et tääl ei oo vessaa mulle. Tää on tosi silleen keinotekonen tää systeemi. Sit elokapinoinnin myötä suhde lakeihin on muuttunut. Et jos se kerran on noin keksittyy, niin sit mä voin luoda oman tavan olla ja luoda taidetta siitä tavasta olla. Tai jos mä teen vaikka musiikkia mun elämästä mut mä elän poliittista elämää, niin sillonhan se on poliittista musaa. Eli mun ei tarvitse tehdä silleen poliittista musaa erikseen.”
Sloan kertoo myös pohtineensa muutaman ystävänsä kanssa, että he haluaisivat perustaa kaupungin.
Lopuksi kiinnostaa kuulla, mistä Sloan haaveilee tällä hetkellä. Vastaus tulee salamannopeasti: “Kapitalismin jälkeisestä ajasta.” Lisäksi Sloan kertoo toivovansa, että mormonikirkko ei satuttaisi opeillaan queer-jäseniään. “Mikään rakkaus ei oo turhaa, väärää tai pahaa”
Sloan kertoo myös pohtineensa muutaman ystävänsä kanssa, että he haluaisivat perustaa kaupungin. “Kaupunki sen takia, että siitä virtaa ihmisiä läpi ja siellä on useita mikrokosmoksia ja tapoja olla. Saa vinkata vanhoista tyhjenevistä kaupungeista.”
Sydänpeto R&A:ssa 23.9. ja elokuvateattereissa 4.11.
Elsin kuva: Lauri Karo
Teksti: Inari Nikkanen