Pornotähteydestä haaveileva Bella ja performanssitaiteilija Gritt ovat eri puusta veistettyjä, mutta heitä yhdistää toive alallaan etenemisestä.
Tämän vuoden pohjoismaisessa ohjelmistossa nähdään kaksi esikoispitkää, joista löytyy yllättäviä yhtäläisyyksiä. Ne ovat tyylillisesti hyvin erilaisia ja ensi katsomalta sijoittuvat tyystin eri maailmoihin. Kumpikin käsittelee poikkeuksellisen ammatinvalinnan kautta kunnianhimoa ja uralla etenemistä, naisnäkökulmasta.
Ninja Thybergin odotettu Pleasure sijoittuu pornoteollisuuteen. Vasta itsenäistynyt Bella (ilmiömäinen Sofia Kappel) on karistanut Ruotsin pölyt jaloistaan ja lähtenyt tekemään itsestään tähteä Kaliforniaan. Hänen on aloitettava alimmalta orrelta ja todistettava osaamisensa ja ennen kaikkea uskalluksensa. Pantava kaikkensa peliin, ja tietysti ennen kaikkea pantava.
Kuten millä tahansa alalla, pornoteollisuudessa on joukossa sekä rahanahneita työvoiman hyväksikäyttäjiä että eettisesti toimivia työnantajia. Bellan on ennen kaikkea on tunnistettava ne ihmiset, jotka pystyvät saattelemaan hänen tähtensä lentoon.
Norjalaisen Itonje Søimer Guttormsenin mainiossa Grittissä nimihenkilö (erinomainen Birgitte Larsen) käy omaa taistoaan tähteydestä jokseenkin marginaalisemmalla alalla, performanssitaiteen parissa. Myös hän on toiveikkaana lähtenyt rapakon taakse Yhdysvaltoihin koettamaan onneaan. Mutta Gritt on joutunut hyppäämään maitojunan kyytiin: kun kansainvälinen ura ei ota oikein käynnistyäkseen, olisiko kotinurkissa Oslossa tilaa hänen suunnittelemalleen kollektiiviteokselle?
Pleasure ja Gritt nostavat esiin kiinnostavia näkökulmia nykyajan työelämään, vaikka ne sijoittuvatkin varsin omalakisille aloille. Sekä Bella että Gritt kokevat ulkopuolisuuden tunnetta, joka heidän täytyy voittaa pystyäkseen toimimaan valitsemallaan alalla. Heidän täytyisi antaa oman karismansa loistaa, mutta toisaalta löytää myös yhteys muihin ihmisiin, jotka voivat mahdollistaa työskentelyn.
Pleasuressa kysytään kuinka erittäin kilpailullisella alalla voi ystävystyä, jos menestyminen omalla uralla vaatii toisten epäonnistumista. Naisesiintyjät ovat kysytympiä, mutta kulisseissa vaikuttavat pääosin miehet, joiden kanssa on parasta olla väleissä. Grittin täytyisi vakuuttaa kasvottomat taidelautakunnat saadakseen apurahoja ja toisaalta löytää motivaatiota muiden teosten edistämiseen, kun oma taiteellinen työ ei saa rahoitusta.
Taidemaailma näyttäytyy pornoteollisuutta mutkikkaammalta alalta, jossa menestymisen säännöt ovat hähmäisemmät. Molemmissa elokuvissa on nähtävillä, kuinka tärkeää on löytää ihmisiä, jotka kannustavat ja jakavat samat tavoitteet. Elokuvat myös muistuttavat, että omaa sisintään ei kannata hukata armottomassa menestyksen tavoittelussa.
Teksti: Marjo Pipinen
Kirjoittaja on R&A:n pohjoismaisen ohjelmiston kuraattori.
Gritt-elokuvan näytöksiin pääset tästä, Pleasuren näytökset näet tästä!