Andrew Bujalskin ohjaama Support The Girls on hauska, lämmin ja ajoittain surullinenkin elokuva. Mikäli olet koskaan ollut töissä baarissa, elokuva on myös erittäin autenttinen kuvaus tavallisesta työpäivästä, erityisesti johtajan näkökulmasta, kirjoittaa Maria Lättilä.
Andrew Bujalskin erinomainen Support The Girls (2018) seuraa Double Whammies -sporttiravintolaa johtavan Lisan (Regina Hall) päivää, jota mutkittavat niin vaikeat asiakkaat, ilmastointikanavaan jumittunut rosvo kuin temppuilevat televisiotkin. Kun näin elokuvan ensimmäisen kerran vuonna 2018, vieressä istuva tuttavani hytkyi naurusta ja kuiskasi korvaani ”Tämähän on kuin katsoisi sinua töissä!” Eikä hän ollut väärässä. Tuntui kuin olisin katsonut omaa työpäivääni valkokankaalla, amerikkalaisella aksentilla höystettynä.
Lisan päivä ja samalla koko elokuva alkavat Lisan itkiessä autossa työpaikan parkkipaikalla, kunnes on aika mennä sisään ja aloittaa vuoro. Valehtelisin jos väittäisin, etten koskaan ole tirauttanut muutamaa kyyneltä pelkästä väsymyksestä ja uupumuksesta ennen työvuoron alkua. Baarityö on täynnä pitkiä päiviä, haasteita ja vaikeita asiakkaita. Huonoina päivinä tehtävälista sisältää myös oksennuksen siivoamista.
Lisan päivä vain pahenee töiden alettua. Double Whammies kutsuu itseään perheravintolaksi, mutta tarjoilivat ovat kaikki nuoria naisia lyhyissä shortseissa ja pienissä topeissa, jotka korostavat muotoja. Pieni flirtti on sallittua ja jopa suositeltavaa myynnin edistämiseksi.
Support The Girls on vatsanpohjaa kutittava komedia, mutta se sisältää myös paljon painavaa asiaa naisten asemasta sekä naisten kehosta valuuttana nimenomaan ravintola-alalla. Double Whammies -ketju muistuttaa amerikkalaista Hooters-ravintolaketjua, joka niin ikään väittää soveltuvansa perheille. Myös Hooters pukee työntekijänsä tiukkoihin paitoihin, jotka vetävät erityisesti miesasiakkaiden silmiä naisten rintakehään. Support The Girlsissa nähdään esimerkiksi ravintolassa ruokaileva perhe, jonka isä kommentoi lounaskeskustelun lomassa naisten kuppikokoja.
Vaikka elämme edelleen yhteiskunnassa, joka vierastaa seksistä ja seksuaalisuudesta puhumista, naisten keho tuntuu olevan vapaata riistaa kenelle tahansa. Puolialastomat naiset ovat ravintolassa normaali näky ja jopa oletus. Double Whammiesin seinällä komeilee plakaatti, joka mainostaa paikan arvoja ja sääntöjä: ole vastuullinen, ole perillä asioista, ole ystävällinen, ole seksikäs. Kyltti korostaa asioita, joita naisten odotetaan olevan paitsi Double Whammiesissa myös yhteiskunnassa. Haley Lu Richardsonin esittämä Maci opettaa uusille tulokkaille, kuinka myydä lisää kaljaa: kannattaa hipaista miehen hauista, ja suu auki nauraminen auttaa erityisesti. Myynti on fyysistä, taktinen pulma, joka naisten täytyy ratkaista ansaitakseen elannon.
Toisaalta Double Whammiesin työntekijöille heidän käyttämänsä työasu on normaali, eikä sitä häpeillä. He käyttävät kehoaan rahan ansaitsemiseen ja itsensä sekä mahdollisesti muiden elättämiseen. Kaikki työntekijät ovat laihoja, mutta Lisa joutuu myös heittämään asiakkaan ulos tämän vitsailtua erään työntekijän olevan lihava. Lisa on kuin leijonaemo, joka puolustaa pentujaan, sillä kuka muu heitä puolustaisi?
Elokuvan lopussa Lisa on saanut tarpeekseen ja jättää Double Whammiesin taakseen, mutta hakee töitä pian aukeavasta ManCave -ravintolasta, jolla on lähes täysin samanlainen brändi. Tosin työhaastattelijan mukaan paikka on siirtymässä markkinoinnissaan tisseistä pyllyihin. Support The Girls ei siis ratkaise alan ongelmaa, vaan dokumentoi rehellisesti kuinka naisten keho on työväline siinä missä kaljahana ja moppikin. ■
Teksti: Maria Lättilä
Kirjoittaja on Lontoossa asuva toimittaja, jonka jorinoita voi lukea Episodin sivuilta.