Voiko yhteisö pysyä koossa, jos sitä ruokkii lojaaliuden sijaan ahneus? Wildlandin ja True History of the Kelly Gangin perheissä kamppaillaan uhkailun ja uskollisuuden ristivedossa.
Rikoselokuvien pahikset ovat usein älykkyytensä julmuuksiin suunnanneita kieroutuneita neroja tai arvaamattomia sekopäitä, jotka yksin terrorisoivat yksittäisiä henkilöitä tai yhteisöjä. Mutta elokuvantekijöitä on aina kiehtonut myös rikollinen perhe, joko verisukulaisuuden sitoma tai rikollisuuden ympärille kehittynyt yhteisö.
Kuuluisin on eittämättä Kummisetä-saagan Corleonet, ja Suomesta muistuu mieleen suurhitti Pahat pojat. Tämän syksyn festivaaliohjelmistossa on mukana yksi legendaarinen rikollisjengi Australiasta ja pikkurikollisperhe nyky-Tanskasta.
Vahingollinen veriside
Justin Kurzelin anarkistinen, verinen True History of the Kelly Gang palaa Australiassa rakastettuun tarinaan 1800-luvun puolivälissä eläneestä Ned Kellystä, lainsuojattomasta bushrangerista.
Jo kaikkien aikojen ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva vuodelta 1906, The History of the Kelly Gang, piti yllä legendaa. Tunnetuimmissa filmatisoinneissa Kellyä ovat näytelleet The Rolling Stones -keulakuva Mick Jagger (Ned Kelly, 1970) ja nuorena edesmennyt australialaistähti Heath Ledger (Ned Kelly, 2003).
Kelly tunnetaan muun muassa kehittelemästään luodinkestävästä haarniskasta ja nykyhipstereiden omaksumasta partatyylistä (josta Kurzel on elokuvassaan luopunut). Ned Kellyyn kohdistuu Robin Hood -tyyppistä idolisointia, joka sai alkunsa jo Kellyn eläessä.
Onko tärkeämpää pitää omiensa puolta vai uskoa omaa moraalista kompassia?
True History of the Kelly Gangissa keskeisessä roolissa on Nedin (George MacKay) kipuileva suhde lojaliteettia vaativaan, mutta epäluotettavaan äitiin (Essie Davis). Perheen isä kuolee Nedin ollessa 12-vuotias, ja rankoissa olosuhteissa selviäminen vaatii äidiltä uhrauksia, muun muassa seksuaalisia palveluksia lainvalvojille. Nuorelle Nedille olisi tarjolla koulutusta, mutta mustasukkainen äiti lykkää pojan mieluummin Harry Powerin (Russell Crowe) matkaan, oppimaan kovan maailman tavoille.
“Älä ole pelkuri, kuten isäsi.” Veriside voi olla myös uhka, jos vääränlaiset ominaisuudet siirtyvät isältä pojalle. Mutta se, mikä Nedin äidistä vaikuttaa heikkoudelta, osoittautuukin eduksi. Dan-veli on omaksunut isänsä taipumuksen mekkoihin, minkä Ned keksii kääntää yllätyselementiksi kokoamansa jengin iskuihin. Miehet mekoissa ei väänny tarinassa huumoriksi, vaan on osa elokuvan hypermaskuliinisen maailman punk-estetiikkaa.
Uskollisuus todistettava
Myös Jeanette Nordahlin esikoisohjauksessa Wildlandissa kyse on matriarkaalisesta perheestä ja nuoren yrityksestä sopeutua epäilyn, uhkailun ja äärimmäisen lojaaliuden ristivetoon. Elokuvan alkuperäinen nimi, Kød & blod, tarkoittaa kirjaimellisesti lihaa ja verta.
Jälleen on kyse poissaolevan vanhemman kaipuusta. Teini-ikäinen Ida (Sanda Guldberg Kampp) menettää alkoholisoituneen äitinsä onnettomuudessa. Pelastavaksi suojelijaksi ryhtyy täti Bodil (Sidse Babett Knudsen), joka pyörittää menestyvää velkomisbisnestä. Apureina hyörivät aikuiset pojat: aggressiivinen Jonas, yksinkertainen muskelimies Mads ja arvaamaton David.
Kuin kulttijohtaja konsanaan, Bodil näyttää ensin Idalle perheen parhaan puolen, lämpimän yhteisöllisyyden. Vaatimukset seuraavat vasta perästä. Vaikka perhettä uhkaa eniten Bodilin poikakolmikon kaoottinen toiminta, tulokkaana Ida joutuu todistamaan uskollisuutensa ja huolehtimaan perheen turvaan.
Wildlandissa, kuten monissa rikollisperheen kuvauksissa, keskeinen draama tuleekin juuri lojaliteetista ja sen rikkomisesta – länsimaisen ihmisen konfliktista individualismin ja yhteisöllisyyden välissä. Onko tärkeämpää pitää omiensa puolta vai uskoa omaa moraalista kompassia?
Tai ehkä kuten True History of the Kelly Gangissa, lopulta rikollisperhe ei voi pysyä koossa, koska rikollista elämää ruokkii ahneus, ei lojaalius. Ned Kellyn tarinaa on tulkittu moneen kertaan, mutta tunnetusti Kellyn kohtalo on aina tuhoontuomittu. Idalla valinnat ovat vielä avoimet. ■
Teksti: Marjo Pipinen
Kirjoittaja on Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin kuraattori, joka on erikoistunut pohjoismaiseen ja queer-elokuvaan.