Kuvataiteilija Saara Ekströmin ja foley-artisti Heikki Kossin yhteistyössä kuvan ja äänen suhde muodostavat ainutlaatuisen ja kokonaisvaltaisen aistillisen katsomiskokemuksen. R&A Media haastatteli neljä elokuvaa yhdessä työstänyttä kaksikkoa, joka kertoi, mistä kaikki sai alkunsa.
Äänen merkitys elokuvakerronnassa nousee tämän vuoden Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla erityisen keskeiseksi teemaksi, kun festivaalin ja Finnish Film Affair -ammattilaistapahtuman myöntämä Nordic Flair -palkinto annetaan elokuvien ääniefektejä työkseen tekevälle foley-artistille Heikki Kossille.
Kossi on tullut tunnetuksi satojen elokuvien foley- ja äänitöistä aina Juho Kuosmasen Cannesissa palkitusta Hymyilevästä miehestä (2016) James Grayn ohjaamaan Ad Astraan (2019). Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla Kossin työtä on mahdollista kuulla Mark Osbornen ohjaamassa animaatioelokuvassa Pikku Prinssi (Le Petit Prince, 2015), mutta myös aivan omanlaisena kokonaisuutenaan elokuvanäytöksessä Sight and Sound: Ekström & Kossi, jossa esitetään kuvataiteilija Saara Ekströmin lyhytelokuvia eri vuosilta.
Ekströmin ja Kossin yhteistyössä kuvan ja äänen liitto nousee aivan uudelle katsomisen ja kokemisen tasolle. Näytöksessä nähtävät neljä elokuvaa Tailor (2016), Amplifier (2017), Body All Eyes (2018) ja Biblion (2019) ovat kukin yhtäältä ainutlaatuisia ja toisaalta maagisella tavalla hengenheimolaisia vangitessaan katsojansa kokonaisvaltaiseen aistikokemukseen.
Äänettömän teoksen äänitys, eli mistä kaikki alkoi
Ekströmin ja Kossin yhteistyön voisi sanoa lähteneen liikkeelle sattuman kautta, kun elokuva Tailor oli aikanaan edennyt leikkausvaiheeseen. Ekströmillä ei ollut tapana hyödyntää ääntä teoksissaan, eikä niitä ollut tarkoitus Tailorissakaan käyttää.
– Leikkaaja Eero Tammi totesi, että tähän täytyy ehdottomasti saada foley-äänet. Samalla hän ehdotti, että mikset heti kysy parhaalta foley-artistilta eli Heikki Kossilta. Tämä oli alkusysäys meidän yhteistyölle, Ekström kertoo.
– Tiesin Saaran nimeltä, mutta me ei tunnettu toisiamme. Kun sain Tailorin käsiini, olin aivan puulla päähän lyöty. Tämähän oli foley-artistin unelma! Tässä sai pipertää viimeisen päälle, Kossi naurahtaa.
Elokuva seuraa intensiivisen, jopa meditatiivisen yksityiskohtaisesti vaatturia valmistamassa puvun takkia aina kaavojen piirtämisestä ja kangaspalojen leikkaamisesta yksittäisen ompeleen syntyyn. Juuri yksityiskohdat vetivät Kossia puoleensa.
– Siinä jokaisella kosketuksella ja asialla on merkitys – kaikki ne käden liikkeet ja se tapa, millä vaatturi käsittelee kankaita. Tämä oli ainutlaatuinen tilaisuus mennä sen tyyppisen ammattilaisen nahkoihin tekemään ääntä. Tässä yhdistyy monta hienoa aspektia – vaatturin keskittymiskyky, käsityöperinne, kuvaus ja leikkaus. Elokuva kasvaa jokaisella osa-alueella taideteokseksi, Kossi sanoo.
Kossin työ Tailorissa havahdutti Ekströmin tarkastelemaan uusin silmin äänen ja kuvan sulautumista yhteen sekä toisaalta sitä, kuinka ääni lisää kuvaan lähes koreografisia elementtejä.
– Tämä oli ensimmäinen kerta, kun törmäsin konkreettisesti foley-artistin työhön. Oli huikeaa kokea, kuinka kuva laajenee äänen tullessa mukaan. Liike ikään kuin jatkaa tapahtumistaan kuvan rajojen ulkopuolella, ja vain osittain näkyvä ihminen kasvaa kokonaiseksi, Ekström selittää.
Ekströmin elokuvat ovat olleet Kossin mukaan myös hänelle itselleen virkistävä hyppäys sivuun perinteisen näytelmäelokuvan maailmasta, jossa pelisäännöt äänen ja kuvan synkronialle ovat yleensä rajatummat.
Äänet vertauskuvien rakentajina
Tailorissa ääni ja kuva kietoutuvat kauttaaltaan synkronisesti yhteen. Vaikka elokuvissa Amplifier, Body All Eyes ja Biblion varsinaisten foley-äänten määrä on vähäisempi, Kossin ja äänisuunnittelija Pietu Korhosen yhdessä tekemän äänimaailman merkitys korostuu runollisella tavalla. Äänet luovat tunnelmaa, kertovat elokuviin kietoutuvia tarinoita ja ilmentävät symbolista ulottuvuutta.
Koen, että ainoa oikea tapa puhua äänestä on puhua sen olemuksesta, tunteesta, sävystä tai väristä.Foley-artisti Heikki Kossi
Esimerkiksi Amplifierissa nähdään Olympiastadionin tyhjässä katsomossa liikkuva tanssija, jonka askel näyttää kuvassa kevyeltä, mutta jonka ääniefekti saa kuulostamaan raskaalta. Body All Eyes sen sijaan rinnastaa äänen ja kuvan keinoin muun muassa lentokoneiden ja lintujen lennon. Toisistaan erillisten asioiden ja olemusten rinnastaminen ja vastakkainasettelu ovat ominaisia Ekströmin elokuville.
– Eri suuntiin vievät assosiaatiot ja vastakohtaisten elementtien yhdistäminen ovat kiinnostavia, koska silloin kuljetaan ilmeistä vastaan. Tällaisessa törmäyskohdassa tapahtuu jotain äärimmäisen mielenkiintoista, joka synnyttää odottamattoman tason kuvan ja äänen liittoon, Ekström kuvailee.
– Se on metamaailmallisempaa. On hyvin haasteellista toteuttaa vertauskuvallisia ääniä asioille, jotka ovat näkymättömiä, mutta Heikki on vastannut todella herkkävaistoisesti näihin aineettomiin aiheisiin, Ekström jatkaa.
Kossi kertoo lähestyvänsä ääntä tunnetilojen kautta.
– Koen, että ainoa oikea tapa puhua äänestä on puhua sen olemuksesta, tunteesta, sävystä tai väristä. Mielestäni äänestä ei voi puhua hertseinä tai desibeleinä. Jos äänessä halutaan kuuluvan rakkaus tai uhka, niin lähdetään niiden kautta sitten tekemään konkreettista ääntä, Kossi sanoo.
Luottamus vie yllättäviinkin suuntiin
Kuvan ja äänen yhteen sommittelussa olennaista on avoin dialogi. Kossi mainitsee, että ensimmäinen keskustelu keskeneräisestä elokuvasta on aina erityisen tärkeä lähtökohta ja koko projektia alusta loppuun määrittävä tekijä äänisuunnittelussa.
– Ensimmäiset pari kolme lausetta sisältävät aina eniten. Koen, että Saara aloittaa yleensä tärkeimmästä asiasta, Kossi kertoo.
Vaikka kaksikko on useamman yhteistyön myötä oppinut tuntemaan toisiaan ja toistensa työtapoja lähemmin, ei työskentely tai prosessin lopputulos ole koskaan ennalta-arvattavaa. Ekström korostaa luottamuksen tärkeyttä ja sitä, että toiseen luottamalla voi luottaa myös tämän intuitioon ja sen mahdollistamiin eri luovuuden tasoihin. Tällöin työskentely on hedelmällisintä.
– Kuten Heikki painotti, kommunikointi on keskeistä, mutta myös yllätysmomentti on erittäin tärkeä. Heikki lukee tarkasti asioita, joille ei ole sanoja. Se on ihmeellinen hetki, kun tuore ääni liitetään kuvaan. Äkkiä teos nousee pykälän ylemmäs, täydentyy. Kun eteen tulee tilanteita, joissa olen tyhjin käsin äänen luonteen suhteen, Heikin ja Pietun apu on silloin lähellä, Ekström lisää.
Kun Ekström esimerkiksi mainitsi Body All Eyes -elokuvaa työstäessään kuvanneensa aineistoa nousevista ja laskeutuvista lentokoneista, Kossi varmisti, että lentokoneista lähtöisin olevaa äänimateriaalia on tarjolla riittävästi. Elokuvan raakaversiosta keskustellessa kävi kuitenkin selväksi, etteivät lentokoneiden äänet sovi tunnelmaan, jollaista Ekström teoksellaan lähti tavoittelemaan. Äänimaailma oli rakennettava toisella tapaa.
Vastaavasti, kun Ekström koki pelkän kuvan kanssa etenemisen vaikeaksi Biblionin leikkausvaiheessa, äänestä muodostui eteenpäin kuljettava elementti, joka selkeytti prosessia.
– Olen oppinut, että foley-artisti on alkemisti, joka takoo rautarojusta kultaa – on siis mestari muuttamaan alkuaineen toiseksi aineeksi. Tämä on seikka, joka yllättää ja riisuu minut aina aseista, Ekström iloitsee.
Seuraava askel
Ekström on parhaillaan kuvaamassa uutta elokuvaansa Islannissa. Kossi puolestaan tekee töitä Kokkolassa.
Tulevaisuuden yhteistöitä silmällä pitäen Kossi kertoo jo odottavansa erästä Ekströmin keskeneräistä projektia omalle työpöydälleen. Ohjaaja vihjaa kuitenkin tarvitsevansa foley-artistia myös uutta elokuvaansa varten, jonka kuvaukset ovat juuri käynnistymässä Islannissa.
– Suostun tekemään äänet seuraavaan elokuvaasi sillä ehdolla, että tulet käymään Kokkolassa, Kossi vastaa Ekströmille hymyillen.
– En ole koskaan käynyt Kokkolassa. Minulle on jäänyt suureksi mysteeriksi se, mitä Heikin pajalla tapahtuu. Tämä asia pitää korjata, Ekström tunnustaa. ■
Teksti: Suvi Nousiainen
Artikkelikuva: Body All Eyes