Cut to the Chase – R&A Shorts -lyhytelokuvatapahtuman Trans Stories -näytös asettaa keskiöön trans- ja muunsukupuoliset elokuvantekijät ja näyttelijät. Moninaiset tarinat ja representaatiot maalaavat totuudellisen kuvan ihmisyksilöiden elämästä.
Rakkautta & Anarkiaa tuo Trans Stories -lyhytelokuvanäytöksellä esiin sukupuolivähemmistöihin kuuluvia elokuvantekijöitä ja näyttelijöitä. Kuusi lyhytelokuvaa valaisevat sitä, miten syvällistä sukupuolen pohdinta on niille ihmisille, jotka näissä elokuvissa puhuvat omalla äänellään. Kamera ja valo tuottavat vähemmistöön kuuluvien käsissä väistämättä erilaisia kuvia kuin ulkopuolisen henkilön usein pintatasolle jumittuva ja kliinisyyteen lipsahtava katse.
Ehkä juuri kokemuksen monisuuntaisuus on yksi Trans Stories -näytöksen välittämistä viesteistä.
Runollisen ja omakohtaisen kuvauksen lisäksi elokuvat tarjoavat raadollisen tarkan kuvan sukupuolivähemmistöön kuulumisesta käytännössä. Elokuvien aiheet ovat koskettavia juuri siksi, että äänessä on ihmisiä, joille täytyy erikseen antaa tila kertoa itse oma tarinansa. Useasta maasta koottu elokuvapaletti jättää katsojalle tilaa resonoida emotionaalisesti eri taajuuksilla ja antaa ajatusten liukua moneen suuntaan. Ehkä juuri kokemuksen monisuuntaisuus on yksi Trans Stories -näytöksen välittämistä viesteistä.
Vaikka vähemmistöryhmää on mahdollista käsitellä selkeärajaisena lokerona, maalaavat limittäiset ja rinnakkaiset tarinat totuudellisemman kuvan ihmisyksilöiden elämästä kuin yksittäinen narratiivi.
Fuckgirls
Ohj. Saga Becker, Christofer Nilsson
Saga Becker on ruotsalainen näyttelijä–ohjaaja ja ensimmäinen Guldbagge-palkinnon voittanut transnainen. Vuonna 2017 valmistuneessa lyhytelokuvassa Fuckgirls hän käsittelee voimaannuttavalla tavalla kuuluvuuden ja identiteetin teemoja.
Vaikka aiheet ovat luonteeltaan raskaita, niitä lähestytään unenomaisen ja herkän tunnelman kautta.
Elokuvassa kolme transnaista keskustelevat kohtaamastaan syrjinnästä ja itsemääräämisoikeudesta. Vaikka aiheet ovat luonteeltaan raskaita, niitä lähestytään unenomaisen ja herkän tunnelman kautta. Kipeät kokemukset ja rajojen menettämisen pelko johtavat syviin ystävyyksiin ja itse valitun perheen muodostamiseen sekä lopulta omien vahvuuksien tunnistamiseen.
Our Skin
Ohj. João Queiroga
Toisaalta vaakakupissa painaa yksinäisyys ja läheisyyden tarve: tuskallisen inhimillinen halu tulla nähdyksi ja rakastetuksi juuri sellaisena kuin on.
João Queirogan hybrididokumentti Our Skin (2016) on koskettava kuvaus kipeästä paradoksista, jonka jokainen transihminen tunnistaa. Jokaisessa uudessa kohtaamisessa on läsnä viharikoksen uhka, joka aiheuttaa pelkoa kertoa omasta taustastaan ilman tietoa toisen suhtautumisesta. Toisaalta vaakakupissa painaa yksinäisyys ja läheisyyden tarve: tuskallisen inhimillinen halu tulla nähdyksi ja rakastetuksi juuri sellaisena kuin on. Puhelun nauhoitteeseen perustuvassa elokuvassa käydään läpi herkkää tanssinomaista tunnustelua siitä, uskaltaako ihminen paljastaa haavoittuvuutensa toiselle ihmiselle.
Kuinka uskaltaa kokeilla, voiko toiseen luottaa?
Framing Agnes
Ohj. Chase Joynt, Kristen Schilt
Vaikka meidät pyyhittäisiin kirjoitetusta historiasta, emme silti lakkaa olemasta.
Queer-historia painetaan usein (tarkoituksella) unohduksiin. Juuri tämä fakta tekee tuoreesta Framing Agnes -projektista erityisen arvokkaan elokuvan. Lyhytdokumentissa joukko transtaustaisia näyttelijöitä esittää kalifornialaisen UCLA Gender Clinicin arkistoihin hautautuneita transihmisten haastatteluja 1950-luvulta. Löydettyjen haastattelujen kertomukset ja näyttelijöiden omat tarinat kuvaavat kipeällä tavalla sitä, kuinka samankaltaisten ongelmien kanssa transihmiset painivat ennen ja nyt. Elokuva muistuttaa katsojaansa siitä, ettei sukupuolen moninaisuus ole pelkkä nykypäivän ilmiö, vaan meitä on ollut aina. Rankoista aiheista huolimatta viesti on voimaa antava: vaikka meidät pyyhittäisiin kirjoitetusta historiasta, emme silti lakkaa olemasta.
Apila
Ohj. Petra Koponen
Vuoden 2017 Apila tuo tuoreen näkökulman suomalaiseen kulttuuriin ja muunsukupuolisuuteen. Elokuvassa kerrotaan päähenkilön, sarjakuvataiteilija Apila Pepitan, sukupuoli-identiteetin etsimisestä sekä siihen liittyvistä kasvukivuista ja riemun hetkistä. Elokuvien joukossa tämä on teoksista se, jossa suomalaisessa kulttuuriympäristössä elävä katsoja näkee peilikuvansa.
Elokuvien joukossa Apila on teoksista se, jossa suomalaisessa kulttuuriympäristössä elävä katsoja näkee peilikuvansa.
Paitsi suomalaisen ihmisyksilön tarina, Apila on myös kuvaus Suomesta juuri nyt: oman identiteettityön lisäksi on asemoitava itsensä muunsukupuolisena ihmisenä suhteessa yhteiskuntaan. Kenelle on mahdollista ehdottaa, että yhteiskunta järjestäisi itsensä suhteessa yksilöihin? Onko sellainen tarpeetonta, kun kyseessä on vähemmistö?
@janabringlove
Ohj. Jana Bringlöv Ekspong
@janabringlove on kyllästynyt miellyttämään – ja antaa hyväksikäyttäjille takaisin samalla mitalla.
@janabringlove (2016) on voimaannuttava teos seksuaalisuudesta ja transnaisten seksuaalisesta fetisoinnista kulttuurisena ilmiönä. Seksuaalisessa kontekstissa transihmiset nähdään harvoin tavallisina ihmisinä, joilla on kaikille yhteiset seksuaalioikeudet. Meidät esitetään kategorisesti valitettavan usein cis-katseen kautta: objekteina joiden tarkoitus on miellyttää ja kiihottaa, sen sijaan että meidät nähtäisiin ihmisinä, joilla on ensisijaisesti henkilökohtaiset halunsa, tarpeensa ja oikeus omaan kehoon. @janabringlove on kyllästynyt miellyttämään – ja antaa hyväksikäyttäjille takaisin samalla mitalla.
Undress Me
Ohj. Victor Lindgren
Teddy-palkittu Undress Me (2013) tarkastelee käsityksiämme sukupuolesta ja siitä, kuinka oma identiteettimme voi muodostua sen perusteella, miten muut näkevät meidät. Elokuvan pääosassa on @janabringlove-elokuvan ohjaaja ja näyttelijä Jana Bringlöv Ekspong, joka on käsikirjoittanut elokuvan yhdessä ohjaaja Victor Lindgrenin kanssa.
Teksti: Susi Nousiainen ja Mikael Heikkanen / Trasek ry
Artikkelikuva: Fuckgirls