Ilahduttava dokumentti Hail Satan? seuraa Satanic Temple -seurakunnan kamppailua humanismin ja sekularismin puolesta tunkkaista taantumusta vastaan.
Ohjaaja Penny Lanen Hail Satan? on riemastuttava dokumentti satanistista uskoa tunnustavan Satanic Temple -seurakunnan vaiheista. Osa toiminnasta on silkkaa julkisuushakuisuutta (kuten mustan messun järjestäminen Harvardin yliopistolla) eikä seurakunta häpeile herättää pahennusta. Provokaation ja pahamaineisuuden pintatason alla kulkee kuitenkin kamppailu sekulaarin yhteiskunnan puolesta. Sellaisen, jossa valtio ja kirkko ovat aidosti erilliset ja jossa yhdellä uskonnolla ei ole hallitsevaa asemaa. Kamppailu on jokseenkin epätoivoinen, mutta näyttäytyy sitäkin oikeutetumpana. Lisäksi tämän Daavid ja Goljat -kertomuksen Daavid on harvinaisen seksikäs.
Lisäksi tämän Daavid ja Goljat -kertomuksen Daavid on harvinaisen seksikäs.
Satanic Templen puhemies ja johtohahmo Lucien Greaves on tyynessä cooliudessaan, sanavalmiissa oppineisuudessaan, vaihtuvissa aurinkolaseissaan ja kokomustassa vaatetuksessaan modernin satanistin perikuva ja oletettavasti dokumentintekijän unelma. Seurakunta henkilöityy voimakkaasti Greavesin persoonaan ja hän näyttää kantavan osansa stoalaisella tyyneydellä. Greavesin, kuten Satanic Templenkin, huumori on velmua, näkemykset ehdottomia ja esiintyminen yhdistelmä harkitun rauhallista ja provokatiivista.
Satanic Templen modus operandi pysyy kampanjasta toiseen samana. Yhdysvalloissa ei ole valtionkirkkoa ja maan perustuslaki suojaa uskonnonvapautta voimakkaasti. Lain suomien oikeuksien puitteissa satanistit pyytävät itselleen vapautta toimia julkisissa tiloissa samoilla tavoin kuin kristilliset tahot toimivat, kuten lukea rukous ennen kaupunginvaltuuston kokousta tai tarjota iltapäiväkerhotoimintaa koululaisille.
Sitten katsotaan, kun päättävä taho kiemurtelee koettaessaan ratkaista sallitaanko satanistien läsnäolo vai olisiko helpointa vain lopettaa kristillistä uskoa tunnustava toiminta. Toimintamalli on paitsi hupaisa ja suoraviivaisen elegantti, myös vastaansanomaton. Ainakin teoriassa. Taistelu kärjistyy Satanic Templen hankkeeseen pystyttää pronssista valettu kaksimetrinen Baphomet-patsas Arkansasin osavaltion hallintorakennuksen pihamaalla seisovan 10 käskyä -monumentin rinnalle.
Puolentoista tunnin aikana asiaan perehtymätönkin katsoja saa eheän käsityksen modernista satanismista Yhdysvalloissa ja kristinuskon valta-asemasta maan yhteiskunnassa.
Dokumentti näyttää satanistit sanavalmiina, avoimina, älykkäinä ja jokseenkin tyylitietoisina, kun taas heitä vastustavat kristityt konservatiivit esitetään irrationaalisina hölmöläisinä tai etuoikeutetun asemansa suojista operoivina ylimielisinä mulkeroina. Nämä vaikutelmat voivat toki pitää täysin paikkansa. Oli näin taikka ei, Hail Satan? on kertakaikkisen ilahduttavaa katsottavaa. Puolentoista tunnin aikana asiaan perehtymätönkin katsoja saa eheän käsityksen modernista satanismista Yhdysvalloissa ja kristinuskon valta-asemasta maan yhteiskunnassa.
Hail Satan? ei esitä Satanic Templeä täysin kritiikittömästi, vaikka läheltä toki liippaa. Muutaman hengen trolliryhmästä tuhansien ihmisten viralliseksi uskonnoksi kasvaneen liikkeen kasvukipuja sivutaan elokuvassa, samoin kapinaliikkeen sisäistä kapinaliikettä.
Lopulta nähdään myös vuohihahmoinen Baphomet-patsas. Sen paljastamista seuraamaan tulleiden ihmisten into ja liikutus tarttuu katsojaan. Ajatus kaksimetrisestä pronssisesta sarvipäästä julkisessa tilassa vakiintuneiden kristillisten monumenttien rinnalla tuntuu jokseenkin radikaalilta. Jokaisen sopii itse pohtia, miksi yksi uskonto tuntuu neutraalilta ja itsestäänselvältä ja toisen silkka olemassaolo hiukan hirvittää.
Teksti: Aino-Maija Mäkikoski