Sámi Shorts: Eat mii vuollánan – emme luovuttaneet

Still lyhytelokuvasta O.M.G (Oh Máigon Girl).

Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja Petra Laiti katsoi ennakkoon Sámi Shorts -näytöksen viisi lyhytelokuvaa, joiden keskiössä ovat saamelaistekijät ja -tarinat. Elokuvat vievät Saamenmaalle, menneisyyteen, nykyhetkeen ja epävarmaan tulevaisuuteen, ja pintaan nousee kysymys tasapainottelusta kulttuurien välillä.

O.M.G (Oh Máigon Girl) 

Ohj. Marja Bål Nango

Marja Bål Nangon kuvaus kautokeinolaisesta teinielämästä nostaa hymynkareen jokaisen haja-asutusalueella asuneen suulle. Pohjoisessa äärimmäisten etäisyyksien varrella asuvan teinin pakottava tarve päästä toiseen kylään bilettämään on monelle saamelaiselle kovin tuttua. Máigonin mahdoton matka Kautokeinosta Kaaresuvantoon tuntuu samalta kuin monen muun nuoruuden unelman tavoittelu – ja matkalla voi huomata, ettei perille koskaan pääse. 

Norjan Kautokeinosta Ruotsin Kaaresuvantoon on matkaa reilut 140 kilometriä ja ylitettävänä ovat sekä Suomen ja Norjan että Suomen ja Ruotsin rajat. Saamelaisnuorelle ne ovat kuitenkin Guovdageaidnu ja Gárasavvon, samaa Saamenmaata, Sápmia, rajoista riippumatta. Kieli, kulttuuri ja yhteisö yhdistävät ja ylläpitävät suhteita, joille rajat ovat haitta eivätkä hyöty. Saamenmaa elää rajoista huolimatta, joskus lähtien juuri siitä pakottavasta tarpeesta päästä naapurikylään bailuihin.

I Will Always Love You Conny

Ohj. Amanda Kernell

Saamelaisveri-elokuvasta (R&A 2017) tunnetun Amanda Kernellin lyhytelokuva on iholle menevä kuvaus nuoruudesta, vastuusta ja omien päätösten seurauksista. Seuraamme päähenkilö Connya hänen erottua tyttöystävästään. Conny matkaa kotipaikkakunnallaan paikasta toiseen vain huomatakseen, ettei hänen olonsa parane missään.

Kernellin kuvaus kylästä pohjoisessa on osuva, mutta läsnä on ennen kaikkea yhteisön tiiviys hyvässä ja pahassa. Saamme maistiaisen, miltä tuntuu, kun koko ympäröivä yhteisö tietää välittömästi henkilökohtaisistakin asioista sekä siitä, miten vaikeaa voi olla saada selkeyttä omiin tunteisiin, kun jokainen haluaa tarjota mielipiteensä asiasta. Connyn poukkoilu ympäri kylää on myös eräänlainen kuvaus siitä, millaiselta aikuistumisen partaalla olevan nuoren mielenmaisema ja epävarmuus näyttävät. Suurten päätösten teko ei välttämättä olekaan suoraviivaista, vaan se voi olla myös pakkomielteistä kaikkien vaihtoehtojen kokeilua. Eikä ulkopuolisten halu tarjota näkemyksiään tee valinnasta aina helpompaa.

Sámiin leat rievttit / The Sámi Have Rights 

Ohj. Elle-Márjá Eira, Mai-Lis Eira

The Sámi Have Rights on kaleidoskooppimainen katsaus menneeseen, nykyhetkeen ja epävarmaan tulevaisuuteen. Aloitamme 1970-luvun lopulla leimahtaneesta Alta-konfliktista. Norja halusi rakentaa padon, joka olisi hukuttanut Mázen kylän alleenja kylän saamelaiset olisivat joutuneet pakkosiirretyiksi muualle. 

Norjan parlamentin edestä kuvatut videot nälkälakossa olevista saamelaismielenosoittajista on pysäyttävä tapa muistuttaa katsojaa, että tämä saamelaispoliittiseksi heräämiseksikin kutsuttu kiista oli monella tapaa musertava kokemus aikalaisille. Pääministerin eteisessä yön yli odottaneet naiset ovat sen jälkeen nähneet vuosikymmenten saatossa yhä lisääntyviä maankäyttöhankkeita, jotka nyt uhkaavat saamelaisnuorten ja saamelaiskulttuurin tulevaisuutta. 

“Eat mii vuollánan”, laulaa Elle-Márja Eira, “emme luovuttaneet”, ja jatkaa: ”ii dat sámi nissoniin ábut”, “ei saamelaisnaisten auta”. Kuten edeltäneiden sukupolvien naiset marssivat tapaamaan Norjan pääministeriä, nyt nuoret naiset nousevat puolustamaan maitaan, koska muu ei auta. Katsojassa herää ajatus, millaista onkaan elää jatkuvassa epävarmuudessa omasta tulevaisuudestaan. Saamelaisnuorille se on tätä.

Beaivvi Nieida / Daughter of the Sun 

Ohj. Sara Margrethe Oskal

Daughter of the Sun on kuin kohtaus kohtauksessa. Ánne joutuu uhkaavaan tilanteeseen saamelaisuutensa vuoksi sekä lapsena että aikuisena. Tapahtumat nivoutuvat yhteen aikuisen Ánnen kautta tämän ilmoittautuessa ilmaisutaidon kurssille. Kurssitoverit suhtautuvat Ánneen oudoksuen ja jopa halveksivasti, jolloin Ánne muistaa todistaneensa lapsena perheenjäsenensä pahoinpitelyn. 

Ulkopuoliselle voi tulla yllätyksenä, miten suoraa halveksuntaa ja jopa väkivaltaa saamelainen voi valtaväestöltä kohdata. Saamelaiselle kokemus voi kuitenkin olla hyvin tuttu. Sara Margrethe Oskalin ohjaama teos on nyökkäys sille, että moni saamelainen on kokenut ensimmäiset traumansa syrjinnästä jo lapsena, ja ne traumat eivät häviä varttuessa. Päinvastoin: aikuisena kohdattu rasismi toimii muistutuksena läpi elämän jatkuneesta kokemuksesta, että on jotain toista, jotain huonompaa kuin muut. Teos pistää miettimään, miltä sellaisen taakan kantaminen tuntuu. 

Valtaväestöön kuuluville katsojille suosittelen pohdittavaksi myös, mitä he tekisivät jos todistaisivat tilannetta, johon Ánne asetetaan. Se on monelle saamelaiselle todellisuutta Suomessakin.

Eatnanvuloš lottit – Maan sisällä linnut 

Ohj. Marja Helander

Marja Helanderin Sundance-hitti on kuin oppitunti saamelaiseen mielenmaisemaan. Kontrasti ballerinojen ja luonnon, gáktien ja eduskunnan, maan ja maallisen välillä on kutkuttava ja ajatuksia herättävä.

Tasapainottelu kulttuurien välillä on saamelaisille arkipäivää. Alkuperäiskansan kulttuurin ja valtakulttuurin tasapaino on kuitenkin erilaista kuin kahden valtakulttuurin välinen yhteys. Alkuperäiskansan kulttuuria painostaa ulkopuolinen halu leimata kulttuuri esimerkiksi vanhanaikaiseksi, yksinkertaiseksi tai takapajuiseksi. Modernistuminen on monille alkuperäiskansoille tarkoittanut samalla pakkoassimilaatiotatai ainakin sen uhkaa. Siksi Helanderin kuvat ovat itselleni niin tärkeitä. Ne kysyvät kysymyksiä, joiden parissa elän:

Kun omaksumme yhä nykyaikaisempia elämäntapoja, irtaannummeko samalla luonnosta, johon kulttuurimme perustuu? Kun palvelut ja tarpeet rantautuvat kyliimme, kenen ehdoilla niitä rakennetaan ja kehitetään? Kun matkustamme etelään kertoaksemme oikeuksistamme niille, jolla on valta niistä päättää, onko meillä tapaa ymmärtää toisiamme?

Miten löytää yhteinen sävel, kun toinen muistuttaa jostain tutusta, mutta on silti kuin toisesta maailmasta tullut? 

Teksti: Petra Laiti

Kirjoittaja on aktivisti ja Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja.