Skeittielokuva Skate Kitchen on uuden sukupolven girl poweria pursuava oodi loputtomalle kesälle ja nuoruudelle.
Metroraiteiden suhina ja skeittilautojen kolina betonilaatoilla luovat suurkaupungin soundtrackin Crystal Mosellen uutuuselokuvassa Skate Kitchen. Tunnelmallinen kuvaus antaa katsojan hetkellisesti siirtyä kesäiseen New Yorkiin, jossa katupöly leijailee unenomaisessa auringonvalossa ja nuoret ovat… noh, nuoria.
Skate Kitchen seuraa jokaisen tulevaa skeitti-ihastusta Rachelle Vinbergiä 18-vuotiaan Camillen roolissa. Elokuvan avauskohtauksessa Camille nähdään yksin kruisailevan lähiönsä betoniparkkia. Hän liikkuu kevyesti ja huolettomasti mutta varmasti. Haastaessaan kickflippiä rappusiin Camillen alapää osuu laudan reunaan. Pian veri valuu aggressiivisesti jalkoja pitkin. Camillen linkuttaessa kohti sairaalaa joku parkin pojista heittää menkka-kommentin (tietenkin). Credit cardiksi kutsuttu vamma on Camillen kovasta naamasta huolimatta sen verran vakava, että hänen äitinsä kieltää rakkaan harrastuksen jatkamisen. Camille lähtee kuitenkin äidiltään salaa New Yorkiin tapaamaan Instagramista tuttua tytöistä koostuvaan skeittijengiä.
Tästä se alkaa: nuorta rakkautta, ystävyyttä, bileitä ja paljon, paljon skeittausta.
Skate Kitchen liikkuu dokkarin ja fiktiivisen kerronnan välimaastossa. Sekä Rachelle Vinberg että muut elokuvassa esiintyvät tyttöskeittarit ovat nimittäin todellisuudessakin osa Skate Kitchen -nimistä kollektiivia, jonka mukaan elokuva on nimetty. Toisin kuin aivan liian monessa fiktiivisessä skeittausta kuvaamassa elokuvassa, nämä tytöt osaavat todella skeitata – ja todistetta riittää!
Elokuva onnistuu mainiosti käsittelemään naispuolisten skeittareiden kokemaa haastetta sopeutua ja saada tilaa miesvaltaisessa lajissa.
Skeittiparkin ja skenen hektisyyden vangitsemisen lisäksi Skate Kitchen onnistuu myös mainiosti käsittelemään naispuolisten skeittareiden kokemaa haastetta sopeutua ja saada tilaa miesvaltaisessa lajissa, haastaen yhteiskunnan naisiin kohdistuvia oletuksia ja odotuksia. Nuoren naisohjaajan kädenjälki on lumoavan läsnä hahmojen välisessä aitoudessa ja moninaisuudessa. Rohkeuden ja sinnikkyyden takana piilee inhimillisyyttä ja herkkyyttä, jota varsinkin skeittauksessa suotavan kovan tytön rooli usein pyrkii lakaisemaan maton alle.
“Can you do an ollie?”, heittää tuntematon mies eräässä kohtauksessa lautaa kantaville tytöille. Suomessa vastaava heitto olisi “meneeks tre” tai “heitä flippi”. Tämä on skeittareille tuttu lausahdus, joka valitettavan harvoin kumpuaa kiinnostuksesta harrastukseen, vaan halusta näyttää, että lautaa kantava tyttö ei vaan yksinkertaisesti pystyisi millään vetää temppua x. “I thought this was just an accessory. It’s my purse”, Nina Moranin esittämä räikeä Kurt vastaa ironisesti.
Kidsin röyhkeät hahmot ovat siirtyneet syrjään antaakseen tilaa uuden sukupolen tyttöjengille.
Vaikka elokuvan yleinen estetiikka tuntuukin olevan kotoisin suurta polemiikkia herättäneestä elokuvasta Kids (1995), 90-luvun röyhkeät hahmot ovat siirtyneet syrjään antaakseen tilaa uuden sukupolven tyttöjengille, jotka skeittauksen ohella keskustelevat feminismistä ja käyttävät termejä kuten “gaslighting” (suomeksi myös “kaasuvaloitus” – googlatkaa!).
Teksti: Alva Strang
Kirjoittaja on Tyttörullalautailijat ry:n varapuheenjohtaja.