Syyrialaisen toimittaja-elokuvatekijän Waad al-Kateabin musertava dokumenttielokuva For Sama on äidin yritys kertoa lapselleen, minkä puolesta hänen vanhempansa taistelivat. Festivaaleja ympäri maailmaa kiertänyt elokuva nähdään Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla syyskuussa.
Sama on vasta vauva, mutta hän osaa jo nukkua säpsähtelemättä ilmaiskujen keskellä. Hän ei ole tuntenut muuta kun sodan, koska hän on syntynyt piiritetyssä Aleppossa vuonna 2016.
“Et itke niin kuin muut lapset ja se särkee sydämeni”, toimittaja Waad al-Kateab sanoo tyttärelleen dokumenttielokuvassa For Sama. Elokuva on äidin yritys kertoa lapselleen, minkä puolesta hänen vanhempansa taistelivat.
Dokumentti on kokonaisuudessaan koostettu materiaalista, jota al-Kateab kuvasi viiden vuoden aikana Aleppossa. Se on tehty yhteistyössä brittiläisen Channel 4 -televisiokanavan kanssa, joka alkoi käyttää al-Kateabin kuvaamaa materiaalia uutislähetyksissään löydettyään hänen YouTube-tilinsä.
Waad on nuori opiskelija, kun Syyriassa alkaa kansannousu vuonna 2011. Hän tarttuu kameraansa, eikä laske sitä enää käsistään. Hamza taas on nuori lääkäri, joka on valmis antamaan lausuntoja toimittajalle, kun joesta ongitaan teloitettuja ruumiita tai kun lääkärit hoitavat loukkaantuneita mielenosoittajia. Waad ja Hamza rakastuvat.
Kun Sama ilmoittaa tulostaan, kaikki muuttuu. Yhtäkkiä vaakakupissa on paljon enemmän kuin vain heidän omat elämänsä. Konflikti raaistuu raaistumistaan ja Hamzan perustaman sairaalan käytävillä tuntuu olevan loputon jono läheisiä, jotka syleilevät kuolleita omaisiaan. Naapureita. Opiskelijakavereita. Lapsia.
Äiti yrittää kutsua kuollutta lastaan takaisin eloon ja huomaa Waadin kameran. “Sinä kuvaat? Kuvaa tätä! Kuvaa, mitä he tekivät lapselleni!” Ja Waad kuvaa: “Kuvaaminen on ainoa asia, mikä saa täällä olemisen tuntumaan merkitykselliseltä.”
Materiaali tulee iholle. Elokuvaa katsoessaan todella tuntee, millaista on paeta taisteluja, miltä tuntuu iloita piirityksen ja puutteen keskellä yhdestä raa’asta persimonista ja – mikä tärkeintä – miltä tuntuu olla rakastunut ja nähdä raskaustestissä kaksi viivaa.
Vaikutelma on niin väkevä, että Times-lehden ylisanat “tällaista elokuvaa ei yksinkertaisesti ole tehty koskaan aiemmin” eivät tunnu yhtään liioitelluilta.
Hyvä lukija,
haluaisin tehdä tästä tekstistä kirjeen, kuten For Sama on äidin rakkauskirje tyttärelleen, mutta se tuntuisi vain kalpealta kopioinnilta.
Haluaisin kirjoittaa siitä, miten itkin epätoivosta, kun vastasyntynyttä elottoman valkoista vauvaa elvytettiin ikuisuudelta tuntuvia hetkiä.
Miten anelin yksin pimeässä tietokoneruudultani, että Waad ja Hamza eivät enää palaisi tyttärensä kanssa Turkista Aleppoon piirityksen keskelle.
Mutta minun kokemuksellani ei ole väliä. Tämä on Waadin kirje Samalle. Tämä on aleppolaisten kamppailu kotikaupunkinsa puolesta.
Meidän tehtävämme on vain katsoa, jotta Waad ei ole kuvannut turhaan.
Teksti: Sanni Myllyaho
Kirjoittaja on R&A-ministeriön jäsen.