White Snail

Sodan uhkaa sateisessa Minskissä. Mallikoulun armeijamaisia kävelykoulutuksia. Kylmyyttä hohkaavia ruumishuoneita. Luonnonhoitoja, joissa valkoinen etana matelee potilaan kasvoja pitkin. Locarnon elokuvajuhlilla palkittu White Snail on täynnä hetkiä, jotka porautuvat katsojan mieleen. Se on myös harvinaislaatuinen kurkistus Valko-Venäjän arkeen ja ihmisiin, joiden elämissä kauneus ja kuolema kietoutuvat toisiinsa kiehtovilla tavoilla. 

Mallin urasta Kiinassa haaveileva Masha (Marya Imbro) etsii viereensä sairaalaosastolla kuollutta henkilöä ja törmää ruumishuoneen työntekijään Mishaan (Mikhail Senkov). Masha on vanki kauneuden maailmassa, jonka odotusten alle hän on musertua, kun taas Misha joutuu tukahduttamaan taiteellisen lahjakkuutensa jokapäiväisen eloonjäämisen tieltä. Heidän välilleen syntyy yllättävä side, joka ruokkii muutosta kummankin elämässä. Mutta voivatko kaksi yksinäistä ja vahingoittunutta ihmistä parantaa toisensa? 

Itävaltalainen ohjaajaduo Elsa Kremser ja Peter Levin ovat tehneet ennenkin töitä yhdessä, ja sen näkee. Ohjaus on vähäeleisen varmaa, elokuvahistorian minimalisteja kunnioittavaa mutta samalla humaania. Kamera seuraa päähenkilöitä Minskin kaduilla nostaen esiin nykykulttuurin autiuden ja inhimillisen yhteyden kirkkaana hehkuvat hetket. Elokuvaa on vaikea olla katsomatta Ukrainan sodan kautta, kuvauksena yhteiskunnasta, joka kovettaa itsensä rajan takana tapahtuvilta kauhuilta. Kauniit kehot saavat rahalla mitattavan arvon, kun taas kuolleet ruumiit katoavat nimettöminä kylmäkaappeihin. Jossakin näiden välissä ovat kosketus, katse, halaus, jotka pelastavat henkiä. 

Joonas Kallonen