Two Prosecutors
Sergei Loznitsan pikimustassa uutuudessa nuoren syyttäjän ja vangitun bolsevikin kohtaaminen keskellä Stalinin vainoja piirtää esiin idealismin kalterit ja sortojärjestelmän synkän komedian.
Ukrainalaismestari Sergei Loznitsa kuvaa viidennessä pitkässä fiktiossaan Stalinin vainoja. Georgi Demidovin pienoisromaaniin perustuvassa elokuvassa vastavalmistunut syyttäjä Kornyev menee tapaamaan vankia keskellä suurta puhdistusta. Henkihieveriin hakattu bolsevikki ja nuori idealisti jakavat uskon kommunistiseen järjestelmään. Kornyevin täytyy lähteä kertomaan väärinkäytöksistä valtionsyyttäjä Vyšinskille. Myös junassa tarinoivaan bolsevikki-invalidiin on iskostettu usko vallankumoukseen. Valtaapitävät näkevät kuitenkin koko ajan ohuiden verhojen läpi kulissien taakse. Katsoja jakaa kylmäävällä tavalla heidän huumorintajunsa.
Loznitsa tunnetaan dokumenteista, joissa arkistomateriaali on näyttänyt totuuksia esimerkiksi Stalinin näytösoikeudenkäynneistä (The Trial, 2018). Samaa tarkkanäköisyyttä on Two Prosecutorsin vähissä, hitaissa kohtauksissa. Kamera pysyy paikallaan ja piirtää inhottavia ja runollisia näkyjä: kidutuksen jäljet, palavan avunpyyntöjen röykkiön ja oikeuspalatsissa unissakävelevät kansalaiset.
Viileä stalinismin kuvaus on varmaotteinen puheenvuoro, jollaisista ohjaaja on tullut tunnetuksi myös julkilausumissaan. Elokuvan ensi-illassa Cannesissa Loznitsa huomautti putinistisen Venäjän ja Trumpin Yhdysvaltojen orastavasta sukulaisuudesta.
Justus Pitkänen