The Last Paradise on Earth
Kalat ja kaverit kaikkoavat, mutta jokin pidättelee färsaarelaisnuorta kuihtuvassa kylässä. Miksi jäädä, jos tulevaisuutta ei ole?
Raamatullisissa anekdoottimittelöissä lammas on vahva kilpailija, mutta kyllähän kala pintansa pitää. Onkin sopivaa, että viimeisen maanpäällisen paratiisin kohtalonkysymys kilpistyy nimenomaan eväkkäisiin – tai oikeastaan niiden puutteeseen. Valitettavasti tässä tarinassa ei ole Jeesusta, joka jakaisi kahdesta kalasta kaikille.
Jessen sijasta färsaarelainen ohjaaja Sakaris Stórá esittelee meille Kárin ja tämän kapinoivan Silja-siskon. Päivisin Kári työntää turskaa fileerauskoneeseen ja iltaisin hän joko tuijottaa vuonoa tai pelaa tv-bingoa. Lämpenevä meri karkottaa kalat, ja tehdas kiikkuu sulkemisen partaalla. Ikätoverit ovat jättämässä kuihtuvaa kylää jonkinlaisen tulevaisuuden toivossa. Näin tekee myös Kárin heilaksi mielivä Elin. Kun rationaaliset argumentit ovat kaikki paikalleen jämähtämistä vastaan, lähtöperusteluihin on helpompi vastata hiljaisuudella.
Ja hiljaisuutta elokuvassa riittää, paljonpuhuvia katseita vielä enemmän. Kasvukipuja seuraava hidas melankolinen puristus löysätään sopivin intervallein vilauksilla ympäröiviin jylhyyksiin ja hetkellisiin kädestäpitelemisiin. Matkailumainosmässäilyn sijaan maisema avautuu salakavalasti ikkunasta tai toimii taustatapettina isoille ajatuksille.
Minna Saarinen
Traileri
Yhteistyössä
