Quiet Life
Ruotsista turvapaikkaa hakeva pakolaisperhe ajautuu ahdinkoon, kun perheen tytär vaipuu selittämättömään koomaan perheen saatua kielteisen turvapaikkapäätöksen.
Apaattisia lapsia. Eivät puhu, eivät liiku, eivät syö, eivät juo. Tiedottomassa tilassa. Kuin vainajia.
Tapauksia on satoja, mutta niitä on esiintynyt ainoastaan Ruotsissa. Kyse on turvapaikkaa hakevien perheiden lapsista, joille on diagnosoitu niin sanottu luovutussyndrooma. Ensimmäiset tapaukset todettiin jo 1990-luvulla. Ennen pitkää ”uppgivenhetssyndrom” lisättiin ruotsalaiseen tautiluokitukseenkin. Karkotusuhan traumasta kärsivät lapset ovat maanneet viikkoja, kuukausia – jopa vuosia – liikkumattomina ja silmät ummessa. Heitä pitää ruokkia nenä-mahaletkun avulla.
Kreikkalaisen Alexandros Avranasin ohjaama Quiet Life kertoo Venäjältä paenneesta perheestä, joka hakee Ruotsista turvapaikkaa vuonna 2018. Kun maahanmuuttoviraston päätös on kielteinen, perheen nuorempi tytär Katja vajoaa koomankaltaisen tilaan. Niin kauan kuin sairas lapsi pysyy osastohoidossa, perhe saa oleskella maassa. Sitten mysteerisairaus vie toisenkin tyttären katatoniaan.
Elokuvassa vanhemmat eivät luota terveysviranomaisiin ja ottavat lapset kotiin. Toivottomuudessa rypevä perhe yrittää pitää toivoa yllä kaikin keinoin, mutta kylmien virastojen kafkamainen turvapaikanhakuprosessi on kuin teatteria, jossa pitää osata oikeat vuorosanat.
Marko Ylitalo
Traileri
Yhteistyössä
