Kapina elämän puolesta
Toiveikas dokumentti tuo esiin ihmiset Elokapinan toiminnan takana. Aktivistien yhteisöllisyys, solidaarisuus ja välittäminen tuntuvat katsojan sydänjuurissa asti.
Raivon vallassa oleva mies repii kappaleiksi pahvikyltin, jossa lukee ”rauhanomainen mielenosoitus”. Eikä hän ole ainoa, jossa Elokapina herättää vahvoja tunteita. Lukuisat ohikulkijat solvaavat, uhkaavat ja jopa heittävät tölkeillä tai kivillä aktivisteja. Edes poliisit eivät arkaile repiä, riuhtoa ja raahata elokapinallisia. Aktivistit haluavat elinkelpoisen planeetan, mutta huomaavat kerta toisensa jälkeen, että ihmiskunnan tulevaisuutta tärkeämpää on, ettei rekkajono sellutehtaalle pysähdy hetkeksikään.
Saku Soukan esikoisohjaus tuo esiin ihmiset Elokapinan aktioiden takana. He eivät haluaisi olla sylkykuppeina, mutta eivät näe muutakaan vaihtoehtoa. ”En enää keksinyt, mikä muu toimisi”, kapinallinen kertoo. Mutta mistä saada voimia jatkaa, kun korvaamaton luontokohde toisensa jälkeen tuhotaan aktivistien yrityksistä huolimatta? Entä kuinka tasapainoilla omasta jaksamisesta huolehtimisen ja riittämättömyyden tunteen välillä?
Dokumentti tuo esiin epäoikeudenmukaisuutta, mutta hopeareunus paistaa epätoivon keskeltä. Aktivistien yhteisöllisyys, solidaarisuus ja välittäminen tuntuvat katsojan sydänjuurissa asti. Ehkä on vielä toivoa, että ihmiskunta ja luonto pelastuvat. Ainakaan elokapinalliset eivät ole luovuttaneet.
Ruusa Myllyaho
