Je tu il elle
Kokeellinen queer-elokuva hiljaisuudesta, halusta ja katseesta – Chantal Akermanin esikoispitkä rikkoo kerronnan rajat intiimillä otteella.
Huone, jossa nainen siirtää huonekaluja ja syö sokeria suoraan pussista. Tie, jolla ventovieras ottaa hänet mukaansa. Ovi, joka avautuu menneeseen rakkauteen. Chantal Akermanin kokeellinen queer-elokuva Je tu il elle (1974) on kolmeen osaan jaettu kuvaus hiljaisuudesta, ruumiista ja kaipuusta, joka ei mahdu sanoihin.
Belgialaisohjaajan omaleimainen elokuvakieli on yksinkertaisuudessaan vangitsevaa: pitkät staattiset otokset, kehollinen ilmaisu ja ajan hallittu virta luovat vähäeleisen, lakonisuudessaan paikoin humoristisen katsomiskokemuksen. Akerman esiintyy itse pääroolissa ja tekee kehostaan kerronnan ytimen.
Minimalistinen elokuva on yhtä aikaa intiimi ja universaali: Akermanin mukaan sen tarina kumpuaa hänen omista kokemuksistaan, mutta ei ole silti omaelämäkerrallinen. Elokuva tarkastelee yksinäisyyttä, halua ja identiteettiä ilman selityksiä – hiljaa, mutta tinkimättömästi.
Chantal Akerman haastaa jo ensimmäisellä kokopitkällä fiktioelokuvallaan kerronnan konventioita: Je tu il elle piirtää tilan, jossa elokuvallinen katse voi olla toisenlainen.
Rauli Karjalainen