Enzo

Ranskalaisen nykyelokuvan eturintamaan kuuluneen Laurent Cantentin viimeiseksi käsikirjoitukseksi jäänyt ja BPM (Beats per Minute) -ohjaaja Robin Campillon loppuun saattama Enzo on kesäauringon paahtama, makeilta omenilta ja kirpeiltä sitruksilta maistuva, vähäeleinen mutta samalla pakahduttavan tunteikas kasvutarina, jossa arkiset keskustelut, staattiset kameraliikkeet ja pienet hetket saavat suuria merkityksiä. Voi hyvin puhua Call Me By Your Namen sukulaissielusta, jossa kesäloma kasvaa elämää suuremmaksi.

Nuori Enzo kapinoi yläluokkaisen perheensä odotuksia lähtemällä töihin rakennusmaalle, jossa hän huomaa olevansa kömpelö ja taidoton. Hänen sisällään velloo, vaikka karskin miehinen ympäristö rajaa itseilmaisun mahdollisuuksia. Teini-ikäiselle avautuva aikuisten maailma on monimutkainen ja pelottava valtasuhteiden, Euroopan laidalla siintävän sodan ja ranskalaisen luokkajaon viidakko. Enzo kuitenkin löytää työmaalla urakoivasta, ukrainalaisesta Vladista (Maksym Slivinskyi) hellyyttä, roolimallin ja ensimmäisen ihastuksen. 

Luokka, kulttuuri, kansallisuus ja maailmanpoliittinen kriisi kehystävät Enzon aikuistumista, mutta eivät nujerra häntä. Elokuvan mestarillisuus on yleisen ja yksityisen peilaamisessa, empaattisessa katseessa yksilöön, joka on enemmän kuin olosuhteidensa summa. Tämä saattaa olla vuoden humaanein elokuvakokemus.

Joonas Kallonen