Architecton

Kivistä rakennettava taikaympyrä ja spiraalimainen louhos skaalautuvat paperille piirrettyyn ympyrään – ihmisen suunnitelmaan ja haluun rakentaa, vaikka rakentaminen toteutuakseen vaatii ensin tuhoamista. Hartaasti toistensa päälle tasapainotetut kiviveistokset kaatuvat rakentajan käsivarsille, samalla kun räjähdykset kauempana louhoksilla saavat aikaan hypnoottisen kivivyöryn, jonka pauhu on yhtä lailla kaunis ja kauhea.

Victor Kossakovskyn dokumentissa Architecton rinnan ja vastakkain asettuvat koskematon luonto ja ihmisen rakentama suhteessa eripituisiin aikajänteisiin. Yhden ihmisen elinikä, muutama tunti, 4000 vuotta. Mitä näissä ajoissa ehtii rakentaa ja mitä tuhota? Libanonin Baalbekissa tuhansia vuosia vanhat hellenistiset ja roomalaiset temppelit ovat saaneet tulla rauhassa ajan rapauttamiksi, kun niiden rinnalle rakennetun uudemman asutuksen Israel tuhosi hetkissä Libanonin sodassa 2006. 

Koyaanisqatsille sukua oleva dokumentti pikemminkin asettaa näytille kuin selittää tai luennoi. Lopulta arkkitehti Michele de Lucchi esittää selkeän kysymyksen: miksi tuhoamme enemmän kuin rakennamme ja miksi rakennamme rumaa, kun voisimme rakentaa jotain kaunista?

Anna Jolma

Festivaalin näytökset ovat ainoa tilaisuus Suomessa kokea elokuva alkuperäisessä formaatissaan 48 kuvan sekuntinopeudella ja immersiivisellä Dolby Atmos -äänellä.