Elokuvantekijä ja taiteilija Samira Elagozin uusin teos on suggestiivinen kuvaus viettelyksen ja hullaantumisen alkutahdeista, joihin kuuluu myös turhautumista ja ahdistusta, kun kaksi transmaskuliinia päähenkilöä tutkii identiteettejään.
Koronasulun aikaan kuvattu Seek Bromance on kooste kahden toisilleen tuntemattoman ihmisen dokumentaarisista todisteista eristetyssä maailmassa. Kamera toimii heidän arkitodellisuutensa todistajana. Teoksen keskeinen tavoite on pysyä uskollisena itselleen, jopa kuvatessaan yksityistä ja intiimiä. (Tätä korostaa Elagozin ruumillinen läsnäolo. Hänen kohtausten väliin sijoittuva livemonologinsa luo kontekstin ja yksityiskohtien lisäkerroksen ruudulla nähtävän todellisuuden ylle, taiteellisen tulkinnan henkilökohtaisesta tarinasta.)
Kaikki alkaa internetissä. Elagoz saa salaperäisen Facebook-viestin Aris Pereira nimiseltä henkilöltä. Käynnistyy matka, jonka aikana hän lopulta tapaa ihmisen tilin takana niin tulevan yhteistyökumppaninsa kuin rakastajansa, yhdysvaltalais-brasilialaisen taiteilijan ja entisen glamourmallin Cade Mogan. Kuvitteellista miestä esittävä valeprofiili osoittautuu Mogan keinoksi harjoittaa maskuliinisuutta. Pian virtuaalisen kohtaamisen jälkeen Moga astuu kaapista transmiehenä.
Valkokankaalla vilkkuvat virtuaalisen flirttailun välähdykset, ja pian on alkava kolmen kuukauden intensiivinen romanssi sekä taiteellinen yhteistyö.
Tästä kaikesta kiinnostuneena Elagoz ottaa yhteyttä Mogaan ja pyytää tätä mukaan projektiinsa. Valkokankaalla vilkkuvat virtuaalisen flirttailun välähdykset, ja pian on alkava kolmen kuukauden intensiivinen romanssi sekä taiteellinen yhteistyö.
Matkaamme Elagozin kanssa, kun hän muuttaa Los Angelesiin, jossa Moga asuu. Suunnitelmana on kuvata elokuva vailla käsikirjoitusta. On vain yksi teema: “kolme rakastajaa, joista yksi on kamera”. Kaikki muuttuu, kun matkaaminen kielletään korona vuoksi. Kolmen kuukauden ajan Elagoz viettää aikaa vain ja ainoastaan Mogan kanssa. He ajavat ympäri pandemian runtelemaa Los Angelesia ja Las Vegasin aavikoita. Halua ja himoa tutkitaan hellävaraisesti, menneisyys jaetaan ja muutos toivotetaan tervetulleeksi.
Oman ruumiin toimijuus on keskeinen motiivi läpi elokuvan. Elagoz tunnistaa itsensä Mogassa, joka kuvaamisen aikoihin identifioituu transmieheksi. Hän alkaa laajentaa sukupuolen ilmaisuaan kohtaamalla ensin feminiinisen identiteettinsä. Teemaan palataan niin suhteen kuin transition mittaan. Entiset minuudet ja traumat hylätään hellävaraisesti ja yhdessä. Hyvästellessään naiseutensa, Elagoz pyytää Mogaa johdattamaan hänet läpi lääketieteellisen transition ja antamaan hänelle ensimmäisen testosteronipistoksen.
Ajoittain kumpikin päähenkilö todellisuuksineen muuttuu miltei fiktiivisiksi, kun he esittävät ja kokeilevat erilaisia hahmoja. Kaksi vierekkäistä ruutua, joita Elagoz ja Moga käyttävät, assosioituvat virtuaaliseen tilaan. Aivan kuin he keskustelisivat Zoomissa. Tämä vastakkainasettelu myös tekee heidän vuoropuhelustaan emotionaalisesti säälimätöntä ja kenties juuri siksi niin todellista. Elagoz ja Moga porautuvat toisiinsa paljastaen, kyseenalaistaen ja haastaen toistensa käsityksiä ja uskomuksia normatiivisesta ja binäärisestä sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmaisuista.
Lopulta suhde tulee päätökseen, mutta Elagozin matka testosteronin ja hänen toisen rakastajansa kameran kanssa jatkuu. Vaikka elokuva sisältää transition transmaskuliiniksi, ei se rajoitu ainoastaan tähän narratiiviin, kuten Elagoz monologissa toteaa.
Teos on lukuisten, niin fyysisten kuin virtuaalisten, tilojen radikaali kietouma.
Huolimatta neljän tunnin kestosta paljon jää näyttämättä ja sanomatta. Teos on lukuisten, niin fyysisten kuin virtuaalisten, tilojen radikaali kietouma. Se vangitsee provokaatiolla ja kiehtovilla kitkan ja jännityksen jaksoilla, liikkuvilla kehoilla ja pysäyttävällä runoudella. Lopulta saavutetaan oman kehon todellinen läsnäolo sellaisena kuin se todella on.
Teos jättää katsojan kimuranttien ja vailla vastausta jäävien kysymysten äärelle. Mitä tapahtuu kohtaamisen jälkeen? Kuten Elagoz on todennut, voi Seek Bromancen nähdä rakkauskirjeenä jollekin, jonka läsnäolo on jättänyt hänen elämäänsä pysyvän jäljen.
Teksti: Nimco Kulmiye Hussein
Nimco Kulmiye Hussein on Lontoossa asuva kuraattori ja kirjoittaja, joka työskentelee tutkimuksen, kulttuurin ja taiteen risteymissä. Hänen lähestymistapansa pohjautuu postkoloniaalisiin ja queer-feministisiin teorioihin ja keskittyy aktiivisesti osallistaviin käytänteisiin, jotka tuovat ihmiset yhteen kriittisten, ajankohtaisten ja merkityksellisten teemojen pariin. Kulmiye Hussein tutkii mediaa sekä digitaalista ja visuaalista kulttuuria. Lisäksi hän pyrkii edistämään innovatiivisia toimintatapoja ja käytäntöjä yhdessä taiteilijoiden, luovien toimijoiden ja taidelaitosten kanssa.
Käännös: Inari Nikkanen