Viimeinen festivaaliviikonloppu sisälsi elokuvien lisäksi monenlaisia tapahtumia ja merkkihetkiä, jotka syvensivät festivaalifiilistä. Muutaman päivän aikana koettiin gaalahetkiä, merkityksellisiä keskusteluja aktivismista, yleisön tyrmännyt toimintaelokuva ja energistä illanviettoa. Näitä hetkiä jäämme muistelemaan kaiholla!
Finnish Film Affairissa nähtiin katsaus tulevaisuuden valkokankaille
Torstaina Bio Rex Lasipalatsi täyttyi elokuva-alan ammattilaisista Finnish Film Affair-tapahtuman myötä. Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohessa järjestettävä FFA on kolmipäiväinen kansainvälinen elokuva-alan ammattilaisten tapahtuma, joka kestää keskiviikosta perjantaihin. Torstain ohjelma oli omistettu eri vaiheissa tuotantoa olevien projektien esittelemiselle ja niiltä puuttuvien tekijöiden ja tukijoiden hakemiselle.
FFA:n torstaiaamussa kuultiin ja nähtiin väläyksiä lupaavista tuotannossa olevista pohjoismaisista elokuva-alan projekteista. Elokuvien ohjaajat, tuottajat ja tekijät esittelivät tekeillä olevia projektejaan muille alan ammattilaisille ja näyttivät niistä klippejä ja trailereita. Genre-elokuvista dokumentteihin pohjoismaiset tekijät ja tuottajat saivat vuoron perään valokeilan ja mahdollisuuden etsiä projektilleen esimerkiksi levittäjää tai rahoitusta.
Bio Rexillä jaettiin palkintoja parhaille suomalaisille lyhytelokuville
Torstai-iltana Bio Rexin aulassa oli lämminhenkinen tunnelma, kun eri-ikäisiä ja taustaisia elokuvantekijöitä kerääntyi kuulemaan R&A Shorts: Kotimainen kilpailu -lyhytelokuvakilpailun tuomareiden päätökset. Kilpailuun hakeneista huimasta 188 elokuvasta 29 elokuvaa oli valittu kisaamaan ja elokuvia palkittiin viidessä kategoriassa.
Kilpailun tuomareina toimivat Maryan Abdulkarimi, Angeliki Vergou ja Leena Närekangas. Lisäksi puheen piti Kreikan suurlähetystöstä saapunut suurlähettiläs Natalia Karageorgou. Rakkautta & Anarkiaa sai kiitoksia aloittamastaan yhteistyötästä Thessalonikin kansainvälisen elokuvajuhlan kanssa, jonka nähdään vahvistavan suomalaisen ja kreikkalaisen elokuva-alan yhteistyötä.
Pääpalkinnon pokkasi Sherwan Hajin My Name Is Hope (2025). Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme ry sponsoroi palkinnon ja liiton edustajan välittämä viesti oli, että kotimaisten tekijöiden luovuuden nostaminen esiin on ensisijaisen tärkeää nyt, kun kotimaisen elokuvan rahoitus on leikkausuhan alla.
Hallituksen kaavailemat leikkaukset elokuva-alalle esiintyivät lähes jokaisen palkitun puheissa ja ilmentävät alalla vallitsevaa pelkoa tulevasta, mutta myös vastarinnan tarpeellisuutta. Pääpalkinnon voittaneen Hajin puhe päättyi lohdullisiin sanoihin: “Täytetään elokuvateatterit naurulla, kyyneleillä ja kaikella, tehdään lisää elokuvia!”
Ilmastoaktivismin kriminalisointi, tunteet ja toivo kriisien keskellä
Dokumenttielokuva Kapina elämän puolesta (2025) täytti Puistokatu 4:n Tieteen ja toivon talon elokuvasalin täyteen innokkaita katsojia. Näytöksen jälkeen Minttu Salminen moderoi keskustelutilaisuuden, johon osallistuivat elokuvan ohjaaja Saku Soukka, yrittäjä-aktivisti Merja Turpeinen ja Ympäristölitigaatiosäätiön perustaja Tuuli Talvinko.
Kapina elämän puolesta kuvaa Elokapinaa sisältä käsin. Se rakentaa henkilökuvia liikkeen jäsenistä ja tutkii suomalaista ilmastoaktivismia suhteessa vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin. Keskiössä ovat Elokapinan harjoittaman aktivismin moninaiset perusteet sekä aktivismin herättämät reaktiot aktivisteissa, ohikulkijoissa kuin poliisissakin.
Puheenvuorot painottuivat aktivismin eri muotoihin ja näiden potentiaaliin, henkilökohtaisiin motivaatioihin sekä Suomessakin yhä enenevissä määrin ajankohtaiseen ja kasvavaan ilmastoaktivismin kriminalisointiin ja sen erittäin moniulotteisiin vaikutuksiin. Näitä vakavia ja raskaitakin aiheita lävisti kuitenkin suuri toivo ja elinvoimaisuus, joka versoo kestävyysmurrosta ajavassa toiminnassa.
Kotimaisessa yllätysgaalassa nähtiin uusin suomalainen toimintaspektaakkeli
Lauantain ohjelmisto huipentui kotimaiseen yllätysgaalaan, jossa esitettävästä elokuvasta liikkui villejä huhuja festivaalin aikana. Taiteellinen johtaja Pekka Lanerva paljasti runsaspäiselle yleisölle, että kyseessä on Sisu: Road to Revenge (2025), ohjaaja Jalmari Helanderin uusin toimintaelokuva. Helander oli paikalla näytöksessä ja esitteli elokuvan silminnähden innostuneelle yleisölle.
Elokuva sai festivaaliyleisöltä raikuvat aplodit. Näytöksen jälkeen toimittaja Kalle Kinnunen haastatteli Helanderia ja tarjosi myös yleisölle mahdollisuuden esittää kysymyksiä. Elokuvan kansainvälisyys ja korkea tuotantoarvo hämmästytti monia kuulijoita. Kinnunen nosti esiin elokuvan poikkeuksellisen laadun ja yllättävän koskettavuuden, mikä todennäköisesti tekee siitä menestyksen Suomessa ja ulkomailla. Helander painotti, että hänen polkunsa suuren luokan toimintaelokuvien ohjaajaksi on vaatinut sinnikästä oman intuition seuraamista. Skeptikoiden kuuntelemisesta ei ole ollut Helanderin uralla apua.
Sisun menestys on avannut ovia ja Helander on kiinnitetty ohjaamaan seuraava Rambo-elokuva, esiosa klassikoksi muodostuneelle First Bloodille (1982). Noah Centineo esittää elokuvassa John Ramboa.
Deca-dance kuljetti festivaaliyleisön tanssintäyteiseen yöhön
Syyskuun viimeinen lauantai-ilta hehkui punaista valoa new wave- ja elokuvamusiikin tahtiin, kun Film Tonight! -kollektiivi järjesti Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin loppubileet Kino Konepajalla, tällä kertaa nimellä Deca-dance. Musiikkia soittamassa olivat Film Tonight! ja Alte Excellenz -kollektiivit sekä Waldemar Blom.
Tilaa koristi niin Kino Konepajalle, Film Tonight! kuin myös Alte Excellenz -kollektiivin tyyleille ominaiset elementit, kuten punaiset ruusut, huomiota herättävät vanhat elokuvajulisteet ja kitsch-pöytäliinat. Tunnelma oli hämyisä ja tila täyttyi illan mittaan suuresta määrästä tanssivia elokuvafaneja. Lukemattomat kasvot häilyivät pitkin baaria, tanssilattiaa ja ulkoterassia.
Film Tonight -kollektiivin jäsen Mariangela Pluchino ylisti Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin elokuvakuratointia ja kertoi saaneensa vuosien mittaan erittäin paljon arvokasta R&A:sta. Se onkin tarjonnut inspiraatiota Deca-dancen järjestämiselle: hän haluaa antaa osaltaan takaisin yhteisölle, jolta on saanut niin paljon.
Päätösgaalassa hyvästeltiin festivaali ja otettiin kantaa Iranin poliittiseen ilmapiiriin
Rakkautta & Anarkiaa huipentui perinteiseen Päätösgaalaan, joka täytti Bio Rexin loppuunmyydyn salin haikealla juhlahumulla. Festivaalitiimi nousi lavalle raikuvien aplodien säestyksellä.
Ensimmäistä kertaa festivaalin toiminnanjohtajana toiminut Pauliina Ståhlberg kiitti puheessaan yhteistyökumppaneita ja kiinnitti huomiota elokuva-alaan kohdistuneisiin leikkauksiin. Hän kannusti ihmisiä vastustamaan poliittisia tuulia ja edistämään rohkeasti elokuvataidetta.
Taiteellinen johtaja Pekka Lanerva ja ohjelmistojohtaja Outi Rehn johdattivat katsojat päätöselokuvan tunnelmiin. Cannesin Palme d’orilla palkittu, Jafar Panahin ohjaama It Was Just an Accident (2025) oli sopivan painokas ja kieron humoristinen lopetus rakkauden ja anarkian täyttämälle festivaalille. Panahin elokuva veti festivaaliyleisön karujen moraalikysymysten ja poliittisen sorron teemoihin, joiden lempeä ja humaani käsittely kirvoitti naurun jos toisenkin.
Näytöksestä teki Iranin poliittisen tilanteen lisäksi haikean se, että tämä oli Pekka Lanervan viimeinen puheenvuoro taiteellisena johtajana. Mihinkään Pekka ei kuitenkaan ole katoamassa, vaan on mukana R&A:n taustalla kuten ennenkin. Kuten päätöselokuvan viimeisessä kohtauksessa, jotkin asiat eivät katoa.
