Festivaalin toinen viikko pärähti vauhdikkaasti käyntiin saksalaisen elokuvan uusimman mestariteoksen, maailmanlopun teknobileiden, poikien välistä ystävyyttä luotaavien keskustelujen ja japanilaisen jännärin ensi-illan myötä. Monipuolinen ohjelmatarjonta ja loppuunmyydyt Q&A-näytökset takasivat, että yleisö pääsee osaksi festivaalia ei vain katsojana vaan myös aktiivisena keskustelijana.
Sound of Falling vei yleisön keskelle Saksan naisten salattua historiaa
Suomen ensinäytöksessä nähtiin maanantaina yksi Cannesin puhutuimmista elokuvista, saksalainen Sound of Falling (2025). Näytöksen suosio näkyi ja kuului: Bio Rexin sali täyttyi innostuneesta puheensorinasta väkijoukon virratessa sisään. Elokuva esitettiin festivaaleilla vain kerran, joten näytös myytiin nopeasti loppuun.
Näytöksen erityislaatuisuudesta olivat vakuuttuneita myös ohjelmistojohtaja Outi Rehn ja viestintäpäällikkö Inari Ylinen, jotka kertoivat elokuvan olleen selvä ohjelmistovalinta kaksikon lumouduttua siitä Cannesin elokuvajuhlilla. Myöhemmin elokuva valittiin myös Saksan ehdokkaaksi parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarille.
Ohjelmiston osalta he korostavat aliedustettujen ryhmien teosten olleen aina tärkeässä asemassa festivaalilla. Jo vuonna 1988 R&A:ssa esitettiin retrospektiivit naisen ja avoimesti homoseksuaalin miehen tekemistä elokuvista – omana aikanaan progressiivinen teko. Nykyään tavoitteena on, että vähintään puolet elokuvista olisi muiden kuin miesoletettujen ohjaamia. Tänä vuonna luku oli 48 prosenttia.
Kuti Kuti -näyttely yhdistää suomalaisia sarjakuvataiteilijoita
Bio Rex Lasipalatsi -elokuvateatterin aulassa avautui sarjakuvanäyttely, joka esittelee 20-vuotiaan Kuti Kuti -sarjakuvakollektiivin julkaisemia antologioita Roihu ja Tihku.
Näyttelyssä on esillä otteita 24 taiteilijan Roihussa ja Tihkussa ilmestyneistä sarjakuvista. Antologiasarja esittelee kollektiivin jäsenistön uusia sarjakuvia tavalla, joka häivyttää tekijyyden. Kahden antologian värimaailmat ovat sattumalta samat kuin tämän vuotisessa Rakkautta & Anarkiaa -julisteessa. Kuti Kuti on ensimmäistä vuotta R&A -festivaalilla mukana.
Sîrat kutsui yleisön teknon ja maailmanlopun iltamaan
Jokavuotinen Rakkautta & Anarkiaa -gaala käynnistyi tänä vuonna Óliver Laxen elokuvan Sirât (2025) näytöksellä. Tekno ja kasvomaalia jakavat talkoolaiset johdattelivat yleisön loppuunmyytyyn näytökseen.
“Se yllätti, järkytti ja innosti,” kertoivat näytökset esittelijät Pekka Lanerva ja Inari Ylinen, jotka kehottivat vinkkaamaan elokuvasta ystäville – Sirât saapuu marraskuussa elokuvateattereihin kautta maan Cinema Mondon levittämänä.
Gaalassa vihjailtiin myös tulevasta kotimaisen elokuvan yllätysgaalasta, jonka ohjaajasta on vihjeitä festivaalin Instagram-tilillä. Liput yllätysgaalaan kannattaa hankkia nopeasti!
R&A x Jäbät & Tunteet herkisti keskustelulle poikien välisestä ystävyydestä
Korjaamolla järjestetty R&A X Jäbät & Tunteet: Poikien välisestä ystävyydestä -tapahtuma tarjosi mahdollisuuden katsoa elokuvia uudesta, miehisyyden olemusta tutkivasta näkökulmasta ja laajentaa ymmärrystä maskuliinisuuden ja ystävyyden muodoista.
Illan aikana nähtiin neljä keskusteluun johdattelevaa lyhytelokuvaa. Kenties näistä tunteikkaimman, Sujipin (2025) ohjaaja Gintare Parulyte paljasti teoksensa kivuliaan taustan. Elokuvan kriisipuhelinpäivystäjän ja soittajan keskustelutuokio perustuu ohjaajan omiin pohdintoihin siitä, mitä nuorena kuolleelle ystävälle olisi käynyt jos tämä olisi voinut keskustella ongelmistaan jonkun kanssa.
Ilta päättyi intiimiin keskustelutilaisuuteen, jossa osallistujat jakaantuivat pienryhmiin ja jakoivat ajatuksiaan miesten välisten ystävyyden erityispiirteistä sekä kenties kaikesta tärkeimpänä siitä, miltä sillä hetkellä tuntui. Parulyteä lainaten, synkistä ajatuksista on puhuttava, jotta niiden kanssa ei jäisi yksin.
Hilke Rönnfeldtin lyhytelokuvatuotanto maalasi taiteilijan uran kehityskaaren
Tiistaina Kino Engelissä nähtiin ohjaaja Hilke Rönnfeldtin lyhytelokuvatuotanto kokonaisuudessaan. Ohjaaja itse oli näytöksessä vastaamassa yleisön kysymyksiin. “Luulin, että häpeäisin, mutta olikin mukava nähdä miten kokonaisuus oli muotoutunut”, Rönnfeldt naurahti elokuvat katsottuaan.
Matkustelu ja elokuvajuhlavierailut avasivat Rönnfeldtin katseen erilaisille elokuville ja hän alkoi suhtautua kokeellisesti elokuvamuotoon. Rönnfeldtillä ei ollut taustaa tai koulutusta elokuva-alalta – hän oli tehnyt uraa merimiehenä, mutta taiteellinen puoli vei mukanaan.
Hän tajusi, että “elokuvakulttuuri on kaikille, sitä tekevät ihmiset. Minäkin pystyn siihen!”
Rönnfeldt painotti, että elokuvantekijöillä täytyy olla aihe, mistä puhua. Hänelle puheenaihe on luokka, erityisesti työväenluokka ja työ itsessään. Pitkän elokuvan tekemisen mahdollisuudesta kysyttäessä Rönnfeldt kommentoi napakasti, että lyhytelokuvat eivät hänen mielestään ole ponnahduslauta suurempaan. “Rakastan lyhytelokuvan formaattia – kertomisen tapani voisivat pidemmässä tuotannossa olla rajoittavia’’, ohjaaja toteaa.
Anna Erikssonin trilogian päätösosa häikäisee ja häiritsee
Salamavalot räpsyivät, kukkapuskien kuoripaperit rapisivat ja aplodit raikasivat jo ennen näytöksen alkamista. Ohjaajassa voi katsoa olevan jotakin poikkeuksellista, jos tunnelma oli näin odottava ennen näytöksen alkua. Anna Eriksson on herättämästään huumasta päätellen jo vakiinnuttanut paikkansa vakavasti otettavana elokuvantekijänä.
Carl Jungin ajattelusta inspiraatiota ammentanut Eriksson kuvaili, kuinka elämme nykyään “skitsofreenisessa, ihmissielua hylkivässä ajassa. Se jättää ihmiset yksin.” Vastine tälle hypertodellisuudelle on todellisuuden autiomaa, jossa elokuvan henkilöhahmot vuoron perään kompuroivat. Se on miljöönä rauhallinen – paikka, jonne “alku ja loppu ovat paenneet”.
Erikssonin elokuvatrilogia on nyt saatettu valmiiksi, mutta uudet suunnitelmat olivat jo vireillä. Kulttuurialan leikkaukset tulevat hänen mukaansa pitämään huolen siitä, että menestynytkin tekijä saa elää epävarmuudessa.
Japanilaisjännärin ensi-illassa kulttuurit kohtasivat
Keskiviikkona maailman ensi-iltansa R&A-festivaalilla saanut japanilaisjännäri Suzuki=Bakudan (2025) toi festivaalille pääosanesittäjät Yuki Yamadan sekä Jiro Saron sekä elokuvan tuottajan. Yamadalle Rakkautta & Anarkiaa on elokuvafestivaaleista ensimmäinen. Saro puolestaan kertoo oppineensa jo kauan sitten sisusta ja kertoo, että odottaa lohikeiton maistamista elokuvan jälkeen.
Räikeiden aploodien jälkeen elokuvasali täyttyi jännityksestä ja naurusta. Nagai Akiran ohjaama elokuva pohjautuu Katsuhiro Gon Bakudan-romaaniin (2022) ja käsittelee Suzuki nimistä miestä, joka pystyy ennustamaan Tokion ympäri tapahtuvia pommi-iskuja.
Yleisössä ihasteltiin näyttelijöiden vaikuttavaa suoritusta, johon Saro kommentoi, että Suzukin hahmon epämiellyttävyyden takia hän ei toivoisi roolin esittämistä kenellekään toiselle. Yamada kehuu Siron vaikuttavaa työtä kuvaillen: “Hän sai minut tuntemaan, että hahmo olisi todellinen.”
Yamada kertoi olevansa yllättynyt siitä, että suomalaiset syövät joulupukin rekeä kuljettavaa poroa. “Me maistoimme poron lihaa ja pidimme siitä. En tiedä pystynkö enää koskaan katsomaan poroja tai joulupukkia silmiin.”
