Useat lesbo- tai ylipäätään queer-teemaiset teokset rakentuvat tragedian ja särkyneiden ihmisten varaan. Värikylläiseen avaruuteen sijoittuvassa kokopitkässä Lesbian Space Princess -animaatioelokuvassa keskiöön nousee kuitenkin ilo, joka syntyy oman kvääriyden juhlistamisesta. Keskustelin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla vierailleiden esikoisohjaajien Leela Varghesen ja Emma Hough Hobbsin kanssa muun muassa elokuvan taustoista, naurun voimasta ja seksuaalivähemmistöjen representaation tärkeydestä.
Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun Leela Varghese ja Emma Hough Hobbs tapasivat yhteisten ystäviensä ja elokuvayhteisön kautta. Heidän välilleen syntyi ystävyyssuhde, joka syveni ajan kanssa romanttiseksi kumppanuudeksi. Kumppanuus sai kuitenkin uuden muodon, kun Varghese ja Hough Hobbs huomasivat, että heidän taiteelliset visionsa ovat autuaassa harmoniassa luomisprosessissa, jossa he täydentävät toisiaan lähes saumattomasti. Syntyi ajatus yhteisestä elokuvasta, joka tulisi kantamaan nimeä Lesbian Space Princess. Nimi toimi elokuvan rakentumisen lähtökohtana.
Taustalla oli palava halu täyttää alan tyhjähköä aukkoa: tehdä kokopitkää queer-animaatiota. ”Halusimme raivata tilaa queer- sekä poc-ihmisille ja non-male-nörteille”, Hough Hobbs kertoo. Elokuvan käsikirjoitusta alettiin työstää alkuvuodesta 2022, kun pariskunta oli ollut vasta vuoden yhdessä. Varghese on musikaalinen koomikko ja Hough Hobbsin sanoin uskomaton live action -elokuvantekijä. Hough Hobbs taas on itseoppinut animaattori. Päätös työnjaosta oli siis yksinkertainen. Itse elokuva tehtiin vuonna 2023 ja se valmistui lopullisesti seuraavana vuonna.
Varghese ja Hough Hobbs halusivat kertoa tarinan, jossa komedian elementit kohtaavat sydämellisyyden. Elokuvan teemoissa näkyykin paljon heitä itseään, tai oikeastaan yhdistelmää heistä – esimerkiksi ahdistusta ja kipuilua deittailun kanssa. Varghese on sosiaalisempi, kun taas Hough Hobbs on organisoidumpi – he ovat ekstrovertti ja introvertti, jotka pystyvät nojaamaan toistensa vahvuuksiin sekä työssä että sen ulkopuolella. Kun pyydän Hough Hobbsia ja Varghesea kuvailemaan elokuvaa, ensimmäinen tarjoaa minulle yksityiskohtaisen kuvauksen, jota toinen täydentää sanomalla, että elokuvan sydäntä ovat queer-ilo, höpsöys ja hauskuus. Tämä kuvaa lempeää ja lämminhenkistä australialaiskaksikkoa enemmän kuin hyvin.
Elokuvan tekijäjoukko on kuin pieni perhe. Varghese kertoo, että vaikka he edustavat elokuvaa vain omilla kasvoillaan, hän toivoisi silti myös muun ryhmän läsnäoloa: ”Elokuva ei ole koskaan vain käsikirjoittajan tai ohjaajan tuote, vaan sen tekemiseen tarvitaan koko kylä.” Tukea on tullut paljon erityisesti tahoilta, jotka ymmärtävät mistä on kyse ja joissa on tiedostettu tarve Lesbian Space Princessin kaltaiselle elokuvalle. Varghese pitää Berliinin elokuvajuhlia ja siellä saatua Teddy-palkintoa suurimpana sysäyksenä elokuvan pitkälle elinkaarelle. ”He uskoivat siihen ennen kuin kukaan muu uskoi siihen”, Varghese sanoo, mutta Hough Hobbs keskeyttää hänet ja jatkaa: ”Paitsi sinun sisaresi, joka oli ensimmäinen ihminen, joka ikinä uskoi tähän.” Kaksikko hymähtää.
Alusta asti oli selkeää, että Lesbian Space Princess -elouvasta tulee komedia. ”Et voi tehdä draamaelokuvaa, jonka nimi on Lesbian Space Princess”, Varghese sanoo huvittuneena. Hänen mukaansa komedia on genrenä aliarvostettu, mutta vaikutukseltaan voimakas, koska sillä on kyky yhdistää ihmisiä eri tavoin. Ihmiset voivat oppia itkun sijaan myös naurun kautta. ”Nauru on oivallinen työkalu erilaisten aiheiden käsittelyyn. Heitän helposti vitsiä ikävien asioiden tapahduttua ja joudun välillä hieman pulaan sen takia”, Hough Hobbs sanoo huvittuneena. Kaksikon huumorin kieli on sekä jaettua että omaa. ”Elokuvan referenssihuumori tulee Emmalta ja elokuvan koomisuus ja ne tavat, joilla hahmot ovat hauskoja tulee minulta”, Varghese kertoo.
Musiikilla on elokuvassa keskeinen rooli. Musikaalikomediaa tehnyt ja esittänyt Varghese on kirjoittanut kappaleet itse. Lesbian Space Princessin hahmoista hänen suurin samaistumisen kohde onkin muusikko Willow, vaikka hän löytää itsestään myös piirteitä Sairasta. ”Samaistun Sairaan, mutta haluan olla kuten Kiki”, Hough Hobbs puolestaan sanoo. Varghese rientää kuitenkin nopeasti tuomaan oman mielipiteensä julki: ”Sinä olet myös monin tavoin Willow. Olemme kuin sekoitus molempia.”
Lesbian Space Princess kertoo queer- ja lesbokokemuksesta virkistävällä tavalla. Hahmojen ahdistuksen ja kipuilun syy ei ole omassa sukupuoli- tai seksuaali-identiteetissä. Harmillisen usein queer-elokuvien keskiössä ovat traagisuus, queer-kärsimys ja kaapista ulostulo. Ilolle ei jää sijaa. Varghesen ja Hough Hobbsin elokuvan näkökulma löytyykin ihmisistä, jotka ovat sinut itsensä kanssa ja joille oma seksuaali-identiteetti on juhlimisen arvoinen ominaisuus, jopa etuoikeus.
Varghese kertoo, että hänen etninen taustansa on intialaislibanonilainen ja siksi hänelle on tärkeää, että ei-valkoiset henkilöt huomioitiin myös Lesbian Space Princessin roolituksessa. Lisäksi hän korostaa sitä, että ei-valkoisten representaatio löytyy usein queer-representaation lailla kärsimystä kuvaavista tarinoista. Varghese pyrkii omassa taiteessaan osoittamaan, että tuttuun kaavaan kangistumisen sijaan tarinoiden ytimessä voikin olla ilo omasta taustasta, oli kyse sitten esimerkiksi sukupuolesta, seksuaalisuudesta tai etnisyydestä.
”Queer-ihmiset eivät istu päivästä toiseen kotonaan miettimässä, että onpa elämä rankkaa, koska olen queer. Elämässä tapahtuu niin paljon muutakin”, Varghese sanoo ja Hough Hobbs jatkaa: ”Minusta tuntuu myös, että seuraavan sukupolven on tärkeää saada elokuvia, jotka eivät ole vain synkkiä tarinoita tuhoisasta kohtalosta. Olisin itse hyötynyt siitä.” Heidän mukaansa Lesbian Space Princess on saanut kiitosta siitä, että se on tuonut samanhenkisiä ihmisiä yhteen, oli mielipide itse elokuvasta mikä tahansa. Elokuvateatterin penkissä istuessaan voi tuntea olevansa osa laajempaa yhteisöä, ja se on useille kuin lämmin halaus ja osoitus siitä, ettei ole yksin.
Kaksi ensimmäistä Lesbian Space Princess -näytöstä R&A:ssa myytiin loppuun, mikä oli Varghesen sanoin iloinen ja kaunis yllätys, sillä elokuvalle ei ole Suomessa levittäjää. ”Perjantain yleisö oli ihastuttava. Meidän ei kirjaimellisesti tarvinnut etsiä reittiä elokuvateatteriin, kun katsoimme vain, mihin kaikki coolit tyypit menivät”, Hough Hobbs jatkaa. Rakkautta & Anarkiaa -festivaali saa kiitosta kaksikolta myös siitä, että se antaa aktiivisesti äänen palestiinalaisille.
Parhaillaan Varghese ja Hough Hobbs työstävät uutta projektiaan Suomessa, jossa idean siemen sai alkunsa. Heidän mukaansa luonnon keskellä sijaitseva residenssi tarjoaa inspiroivat ja rauhalliset puitteet taiteen tekemiseen. Uusi tekeillä oleva animaatio ei sijoitu enää avaruuteen, vaan tällä kertaa maisemaa maalaillaan fantasian elementein. Hetkeksi palataan kuitenkin vielä Lesbian Space Princess -elokuvan pariin.
”Toivomme, että meidän elokuvamme on vain ensimmäinen monista. Toivomme, että ihmiset jatkavat toistensa tukemista ja että tämän tuen seurauksena saisimme maailmaan enemmän kaltaistemme ääntä kuuluviin. Toivomme, että elokuva valaa elokuvantekijöihin ja artisteihin uskoa siitä, että voit luoda jotain ja saada sen näkyviin”, Varghese sanoo.
Venla Rouhiainen