Kevyen abstraktissa kuvituksessa silmät juoksevat helminauhana, kasvot monistuvat, jalat levittäytyvät hektisiksi oksiksi, keltaiset kädet muodostavat nesteviiruja violetille pohjalle. Kuvasta huokuu hektisyyden, dissonanssin, häiriintyneen ilon kaikuja.
Graafinen suunnittelija, kuvittaja ja muusikko Tuomas Kärkkäinen on suunnitellut tämän vuoden Helsinki International Film Festival – Rakkautta & Anarkiaa julisteen yhteistyössä festivaalin graafisen suunnittelijan Samppa Rannan kanssa. Kärkkäisellä on takanaan pitkä ura kuvittajana, mutta myös Rakkautta ja Anarkiaa vakiokävijänä.
– Aloin käymään Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla jo 2000-luvun alussa. Rakastuin festivaaliin samantien, sillä sillä on omanlainen tunnelmansa ja vahva identiteettinsä. Juostessani Orionin näytöksestä Maximille tunsin olevani sisällä festivaalikuplassa, Kärkkäinen kertoo.
Rakkautta & Anarkiaa jäi Kärkkäiselle mieleen toiveprojektina. Siirryttyään freelanceriksi ja saatuaan kokemusta erilaisten kulttuuritapahtumien visuaalisen ilmeen suunnittelusta, hän otti yhteisen tuttavan kautta yhteyttä Rakkautta & Anarkiaa-festivaalin johtoon. Toiveen taustalla oli elinikäinen kunnioitus elokuvaa ja itse festivaalia kohtaan.
– Elokuvan maailma on niin immersiivinen, että kun sen sisälle imeytyy se ei muistuta mitään muuta taidemuotoa. Se on täysin omanlaisensa maailma, Kärkkäinen toteaa.
Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin julisteen suunnittelee joka vuosi eri kuvittaja. Samppa Ranta seuraa aktiivisesti alan lahjakkuuksia, valitsee taiteilijan ja yhteistyössä he luovat kunkin vuoden julisteen. Taiteilijoita on yhdistänyt erityisesti historia sarjakuvan parissa. Julisteen tekeminen on monelle kiitollinen projekti, sillä festivaalin brändi antaa mahdollisuudet hyvin laajaan visuaalisten tyylien ja aiheiden kokeiluun.
Tästä vapaudesta myös Kärkkäinen innostui: hän sai käytännössä vapaat kädet oman visionsa muodostamiseen.
Julisteen syntyprosessi heijastaa elokuvan historiaa
Kärkkäinen aloitti julisteen luonnostelun miettimällä elokuvaa taidemuotona. Elokuva, vanhalta nimeltään liikkuva kuva, viittaa jatkuvaan liikkeeseen vastapainona kuvataiteen staattisille, jähmettyneille kuville. Kärkkäinen alkoi tehdä luonnoksia, joissa hän pohti miten liikkeen tunteen voisi saada osaksi kuvaa.
– Halusin, että katsoja tuntee kuvan nähdessään liikkuvansa. Alunperin ajatuksena oli kolmiulotteinen putoaminen ylhäältä alaspäin. Tein erilaisia raakaluonnoksia, joista Samppa Ranta valitsi parhaat. Valitsin lähestyä aihetta kubismin perinteen keinoin: samassa kuvassa on monta kuvakulmaa. Lopputulos on särisevä, dynaaminen kokonaisuus, Kärkkäinen kuvaa.
Esikuvana kuvitukselle toimi Marcel Duchampin Alaston laskeutuu portaita (1912), jossa useat päällekkäiset kuvat ja kuvakulmat rakentavat liikkeen tunteen. Kärkkäistä inspiroi myös Benito Jaccovittin surrealistiset Cocco Bill -sarjakuvat.
Kärkkäinen pyrki luomaan julisteen, joka on uskollinen muistojensa festivaalikokemukselle.
– Rakkautta & Anarkiaa on siitä erikoinen festivaali, että tarjolla on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että kaikkialle ei millään ehdi. Siinä on pää kolmantena jalkana juoksemassa kokemaan kaikkea mielenkiintoista. Julisteen hahmo ilmentää tätä hektisyyttä ja himoa revetä joka paikkaan, Kärkkäinen kuvaa.
Festivaalimenneisyys luovuuden innoittajana
Tekoälyn käyttö puhuttaa kuvittajien keskuudessa. Tekoälyn tekemät oudot virheet voivat tarjota inspiraatiota surrealistisesta kuvituksesta kiinnostuneille. Kärkkäinen pyrkii kuitenkin kannustamaan kuvittajia pitäytymään omassa kädenjäljessään.
– Kuvituksessa pitää olla säröä, inhimillinen epätäydellisyys, joka kutsuu samaistumiseen ja uusiin tulkintoihin. Tähän tekoäly ei pysty, vaan jälki on aina lähes liian kiiltokuvamaista ja siksi tylsää. Se vie jotain oleellista katsojan kokemuksesta, Kärkkäinen sanoo.
Elokuvat vaikuttavat merkittävästi hänen visuaaliseen tyyliinsä, vaikka eivät ole leimallisesti elokuvallisia. Hänelle animaatiot ovat tärkeä inspiraation lähde, sillä ne ovat sommittelua ajassa ja niihin sisältyvät absurdit yksityiskohdat ovat kuvittajan näkökulmasta hedelmällisiä.
– Staattinen kuvitus toimii eri ulottuvuuksissa kuin elokuva. Elokuvalla on taiteenlajina omat keinonsa rakentaa tunnekokemuksia, Kärkkäinen toteaa.
Lopuksi elokuvafanilta ja Rakkautta & Anarkiaa -veteraanilta on pakko kysyä, mikä on hänen merkittävin elokuvakokemuksensa festivaaleilla?
– Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla on tullut nähtyä niin monta ainutlaatuista elokuvaa, joita ei tule nähtyä toiste isolta kankaalta. Yhden valitseminen on vaikeaa. Pakko kuitenkin sanoa, että visuaalisena ja runollisena elämyksenä Lucile Hadžihalilovićin Innocence (2004) oli vertaansa vailla. Elokuvaan upposi kuin maalaukseen, jossa tarinan puute herättää katsojan tulkitsemaan kuvia vapaasti ja assosioivasti. Tämä on elokuva kuvittajan mieleen.
Joonas Kallonen
