Vauhti on alati kiihtyvä, ennen kuin lopputekstit vyöryvät valkokankaalle! Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin loppupuoliskon ohjelma on läikkynyt ihanasti yli äyräidensä keskustelulla elokuvista, niiden tekemisestä ja teemoista teosten takana – kisailua, visailua ja musiikkia unohtamatta.
Puhetta aktivismista
Keskiviikkoiltana Puistokatu 4:ssä nähtiin ohjaaja Virpi Suutarin dokumenttielokuva Havumetsän lapset. Kerronnaltaan kaunis ja katsojan tulkinnoillekin tilaa antava elokuva paitsi valottaa Suomen metsien hälyttävää tilannetta, myös kertoo nuorten aktivistien ajatusmaailmasta.
Puistokatu 4:n, eli Tieteen ja toivon talon toiminnanjohtaja Minttu Jaakkolan vetämään keskustelutilaisuuteen osallistuivat ohjaaja Virpi Suutarin lisäksi tutkija-aktivistit Otto Snellman (Helsingin yliopisto) ja Sonja Pietiläinen (Oulun yliopisto). Keskustelussa käsiteltiin muun muassa aktivisti-identiteettiä, aktivismin valtaa ja voimaa sekä kysymystä siitä, voiko tutkija olla aktivisti. Myös Virpi Suutari kertoi aktivistitaustastaan nuorena opiskelijana, jolloin oli ollut mukana radikaalifeministisessä toiminnassa. Elokuvan myötä hän oli yrittänyt löytää takaisin ”siihen aktivistiseen Virpiin, mikä olen joskus ollut”. Suutari mainitsi saaneensa palautetta, jossa katsojat kertoivat elokuvan avulla oppineensa ymmärtämään aktivisteja paremmin.
Visaa ja musaa R&A-klubilla
Kuinka lohdulliselta tuntuikaan pujahtaa sisään täydelliseen viikon puolimatkan krouviin, keskiviikon festivaaliklubille Semifinaliin! Elokuvan parissa vietettyyn viikkoon kuin nenä päähän sopi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Elokuvaryhmä ry:n Konsta Heikkisen laatima leffavisa, joka tarjosi haastetta varmasti piintyneimmällekin cinefiilille. Illan aikana oli mahdollisuus vaihtaa leppoisasti kuulumiset elokuvavinkkeineen muiden festivaalikävijöiden kanssa ja kuunnella suomalais-irlantilaisen Faraway Shapesin vaihtoehtorockia.
Parhaat palkittiin Kotimainen kilpailu -palkintogaalassa
Torstai-iltana kauniisiin riveihin järjestellyt kuohuviinilasit löysivät ottajansa, kun Lasipalatsin Bio Rexin valoisa tila täyttyi elokuvantekijöistä. Kotimainen kilpailu -palkintogaalassa palkittiin kuusi tuomaristoa ja yleisöä eniten miellyttänyttä lyhytelokuvaa.
Tämänvuotisen tuomariston muodostivat näyttelijä Saara Kotkaniemi, viime vuoden yleisöpalkinnon voittaja, ohjaaja Fabian Munsterhjelm sekä elokuvantekijä Ima Iduozee.
Tuomaristo myönsi kunniamaininnan Iiti Yli-Harjan elokuvalle Täällä haisee hiiri ja yleisöpalkinto myönnettiin Mia Halmeen dokumentille Fabulous Cow Ladies. Parhaana opiskelijaelokuvana palkittiin Juho Reinikaisen Je m’appelle Mariia – Reinikainen kiitti elokuvan katsojia ja antoi aplodit elokuvansa tuottajalle Hadi Nikzadille sekä teoksen musiikin säveltäneelle Matti Ahopellolle. Moving People and Images -palkinto myönnettiin Kardo Shiwanin elokuvalle Fur Fur ja Uusi aalto -palkinnon voitti Iivo Korhosen Aamu on tullut, mutta silti on yö.
R&A Shorts -pääpalkinnon voitti suurien aplodien saattelemana Elina Talvensaaren dokumentti How to Please. Elokuvaa tehdessä Talvensaarelle selvisi Suomen maahanmuuttopolitiikasta monia häntä suututtavia asioita, joten prosessi ei aiheen tärkeydestä huolimatta ollut helppo. Talvensaari toivoo, että mahdollisimman moni näkisi hänen elokuvansa, jotta aihe – rakenteellinen rasismi Suomessa – saisi lisää näkyvyyttä.
Uunituore Almodóvar Mestarigaalassa
Bio Rex täyttyi jälleen ääriään myöten raukeana lauantaipäivänä, kun Pedro Almodóvarin uunituore The Room Next Door nähtiin Mestarigaalassa. Pekka Lanerva esitteli vain kolme viikkoa sitten ensi-iltansa Venetsiassa saaneen, Kultaisen leijonan voittaneen elokuvan, joka lisättiin R&A:n ohjelmistoon yllätyksenä muiden gaalaelokuvien julkistuksen jälkeen.
Mestarigaalaa täydellisempää näytöstä olisi uudelle Almodóvarille ollut vaikea keksiä. Yleisöä hellittiin ohjaajalle tuttuun tapaan tyylitellyllä melodraamalla, upeilla asuilla ja lavasteilla sekä elämää suuremmilla naispäähenkilöillä. Tällä kertaa Almodóvarille ominainen dialogi lausuttiin englannin kielellä, ja pääosissa loistivat yhtä lailla mestarilliset Tilda Swinton sekä Julianne Moore.
”Elokuva välittää kokemuksia, joille ei ole sanoja”
Lauantaina päivän avasi tilaisuus Coffee with Filmmakers, jossa ohjaajat Helena Stéfánsdottir ja Hannaleena Hauru sekä näyttelijä Jacob Skyggebjerg kokoontuivat ravintola Juovaan keskustelemaan elokuva-alan uusimmista tuulista, haasteista ja tulevaisuudesta. Runsaasti yleisöä kerännyt tilaisuus herätti keskustelua naisohjaajien roolista elokuvateollisuudessa, elokuvanteon inspiraatiosta ja rahoituksen turvaamisesta. Keskustelua johti DocPointin toiminnanjohtaja Johanna Råman.
Keskustelussa nousi esiin tekijöiden kokeellinen tausta: Hauru ja Skyggebjerg korostavat improvisaation ja pienen budjetin työskentelyn tärkeyttä luovuudelle, Stéfánsdottir entisenä tanssijana avasi oman tekijyytensä sidosta liikkeeseen ja kuvataiteeseen. Heille elokuvataiteen pariin päätyminen lähti nuoruuden palosta kuvitella toisia maailmoja, ilmaista itseään ja paeta pienen paikkakunnan ahdasmielisyyttä, jossa esimerkiksi näytteleminen saattoi edustaa syntiä.
Skyggebjerg ja Stéfánsdottir kritisoivat elokuvateollisuuden rahoituspäätöksiä, mutta toivat myös esiin, kuinka pienellä budjetilla voidaan päästä luovuudessa tasolle, jota ei saavuteta suuren budjetin elokuvissa.
Tekijät pohtivat myös elokuvantekijöiden roolia yhteiskunnassa. Mitä he tuovat yhteiseen pöytään? Elokuvat näyttävät asioita sanomisen sijaan, mikä opettaa suhtautumaan uusilla ja yllättävillä tavoilla erilaisiin ilmiöihin. Elokuva välittää kokemuksia, joille ei ole sanoja ja auttaa ymmärtämään maailmaa, joka vaikuttaa kaoottiselta.
Mikä on katsojan rooli kokeellisen elokuvan tukemisessa? Tekijöiden vastaus on yksinkertainen: haastakaa itseänne.
”Menkää katsomaan elokuvia, joita ette välttämättä haluaisi nähdä. Ne saattavat laajentaa tajuntaanne”, Skyggebjerg toteaa.
Syksyn sävel
Soittajan saksofonillaan ilmoille laskema sumutorvinuotti leikkasi Kino Konepajan jännityksestä ja odotuksesta sakeaa ilmaa. Tapani Rinteen – legendaarisen helsinkiläisen muusikon, säveltäjän ja tuottajan – liki kehollisen kokemuksen tarjonnut sooloesitys vangitsi yleisönsä koko reilun tunnin pituisen konsertin ajaksi.
Illan päätteeksi Tapani Rinne ja äänimies Aleksi Myllykoski jäivät keskustelemaan yleisön kanssa. Tilan täytti lämpö, vaikka syksy on jo viilenemään päin.
Viimeisen illan gaalaelokuvat
Jonot mutkittelivat Lasipalatsin Bio Rexin aulassa, kun vartin päästä oli alkamassa festivaalin loppuunmyyty Läpimurtogaala, Jacques Audiardin ohjaama Emilia Pérez. Gaalan alkusanat lausui Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalin taiteellinen johtaja Pekka Lanerva, joka kiitti elokuvan suomalaista levittäjää SF Studios, joka teki suuria ponnistuksia elokuvan saamiseksi festivaalille.
Audiardin elokuvat eivät ole uusi näky R&A-festivaaleilla, mutta nyt nähty musikaali on yllättävä – sellainen, jota ohjaajalta ei olisi odottanut. Emilia Pérez on alunperin oopperaksi suunniteltu musikaali, jota Lanerva hehkutti yhdeksi Cannesin ykköselokuvista. Illan näytös on nimetty Läpimurtogaalaksi erityisesti pääosanäyttelijä Karla Sofia Gascón uniikin ja rajoja rikkovan roolin ansiosta. Näyttelijät voittivat Cannesin elokuvafestivaalin ensemble-palkinnon, ja Gascón vastaanotti palkinnon ensimmäisenä transnaisena festivaalin historiassa.
Seuraavan kerran jono kiemurteli Bio Rexissä illan toiseen loppuunmyytyyn gaalanäytökseen, päätösgaalana nähtyyn jännitysdraamaan The Seed of of the Sacred Fig. Elokuva on ajankohtainen ja Cannesissa palkittu puheenvuoro Iranissa käytävästä taistelusta naisten oikeuksien puolesta. Ohjaaja Mohammad Rasoulof on joutunut pakenemaan kotimaastaan Iranista, jossa hänet on tuomittu vankeuteen.
Näytöksen alkuun lavalle nousivat R&A-festivaalin vastaava tuottaja Claire Delhom, ohjelmistosuunnittelija Outi Rehn ja taiteellinen johtaja Pekka Lanerva. He kiittivät kaikkia Rakkautta & Anarkiaa -varainkeruukampanjaan osallistuneita. Vuosi 2024 on ollut festivaalille paras vuosi sitten pandemian. Festivaalille osallistui yli 55 000 kävijää, ja lähes kolmasosa näytöksistä myytiin loppuun. Yleisön suosikkielokuvat olivat Evil Does Not Exist, Flow ja I Saw the TV Glow. Delhom toivotti lavalle koko festivaalityöryhmän aplodien saattelemana ja kiitti heidän lisäkseen muun muassa festivaalin yhteistyökumppaneita, elokuvateattereita, levittäjiä ja elokuvantekijöitä. KIITOS!