Toinen festivaaliviikko on hellinyt, ravistellut, huvittanut ja ihastuttanut kävijöitä runsaalla ohjelmallaan niin elokuvien kuin oheistapahtumienkin saralla. Ajankohtaiset ja ikiaikaiset aiheet ihmisyydestä, teknologiasta ja tarinankerronnasta ovat saatelleet meidät elokuvasaleihin keskustelemaan ja inspiroitumaan.
Kirjan ja elokuvan suhteesta
Sunnuntaipäivä Kino Reginassa käynnistyi Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ja Helsingin Kirjamessujen yhteistyössä järjestämällä keskustelutilaisuudella kirjan ja elokuvan suhteesta. Ohjaaja Pirjo Honkasalo sekä runoilija, käsikirjoittaja Juuli Niemi keskustelivat Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja Ville Blåfieldin kanssa lukemisen ja katsomisen eroista, kirjan sovittamisesta elokuvaksi sekä teemoista, joista on tärkeää kertoa taiteen keinoin.
Honkasalo totesi, ettei hänen uudessa elokuvassaan Orenda ole mitään ajankohtaista, ”paitsi ihminen on aina ajankohtainen”. Saimme myös kuulla Niemen työstävän parhaillaan tv-sarjan käsikirjoitusta. Keskustelijat pukivat sanoiksi yhteisen näkemyksensä kirjasta elokuvaksi -adaptaation lainalaisuuksista: pitkä elokuva on runsaan romaanin sijaan novellin kokoinen.
”Jopa äitini voisi tehdä elokuvan tekoälyllä”
Bio Rexin sunnuntai-illassa pureuduttiin tekoälyyn. Behind the Scenes: AI in Filmmaking -näytöksessä näimme kokoelman lyhytelokuvia, joiden tekemisessä tekoälyllä on ollut merkittävä rooli. Usein tekoälystä puhuttaessa puhutaan peloista tai uhista, mutta elokuvanäytöksen jälkeisessä keskustelussa näkökulma oli totuttua inspiroivampi.
Designjohtaja ja Kalevala-lyhytelokuvan ohjaaja Umberto Onza sekä Blockbusters Gangin toimitusjohtaja Emma Ilves ovat yhtä mieltä siitä, että tekoälyä hyödyntämällä elokuvanteon prosessista voi tulla kevyempi, nopeampi ja tehokkaampi. Onza toteaa, että jopa hänen äitinsä voisi tekoälyn avulla tehdä elokuvan muutamassa päivässä – ei välttämättä hyvää elokuvaa, mutta elokuvan kuitenkin.
Käyttötapoja tekoälylle on monia, eikä kumpikaan keskustelija pelkää tekoälyn kasvavaa potentiaalia elokuvateollisuudelle. Ilves arvelee hybridiproduktioiden olevan seuraava askel, sillä käyttötapoja tekoälylle on elokuvan saralla monia. Onza puolestaan ennustaa, että tekoälystä voi tulla uusi kategoria elokuviin samaan tapaan kuin CGI:sta on tullut, vaikka senkin pelättiin aluksi korvaavan perinteisen elokuvatyylin.
Ilves kannustaa elokuvantekijöitä olemaan villejä ja käyttämään luovuuttaan sekä tekoälyä luodakseen uudenlaisia maailmoja valkokankaalle. Myös Onza toivoo lisää hauskoja ja inspiroivia tekoälyllä luotuja elokuvia. “Embrace the weird”, keskustelijat kehottavat.
Megagaala keräsi täyden tuvan
Tiistaina upouudessa Megagaalassa nähtiin Francis Ford Coppolan itserahoitettu unelmaprojekti Megalopolis. Kohutun elokuvan esitteli festivaalin taiteellinen johtaja Pekka Lanerva.
Megalopolis on jakanut mielipiteitä, mutta jotakin maagista ja kutsuvaa teoksessa on, sillä se on kerännyt saleja täyteen eri festivaaleilla. Elokuva on Coppolan intohimoprojekti, joka on ollut kehitteillä yli 40 vuotta. Monista mestariteoksista, kuten Kummisedästä (1972) ja Ilmestyskirja. Nytistä (1979) tunnettu ohjaaja ei ole taaskaan suostunut kompromisseihin, vaan on tehnyt suurelokuvan ilman perinteisten tuotantoyhtiöiden kontrollia.
”Megalopolis on ilo aisteille ja täynnä ideoita. Se merkitsee Coppolan unelmien muuttumista todellisuudeksi”, Lanerva tiivistää. Megalopolis on mitä oivallisin elokuva R&A-historian ensimmäiseen Megagaalaan. Jää nähtäväksi, saadaanko tuleville festivaaleille yhtä – tai kenties jopa enemmän – megalomaanisia elokuvia.
Vapaaehtoiset pitävät festivaalihenkeä yllä
”Vapaaehtoisuus on hyvä tapa päästä näkemään festivaali sisältä käsin”, festivaali-infossa työskentelevät Sara Güven ja Sami Saramäki kertovat.
Festivaalityö, erityisesti infossa, on sosiaalista ja antaa mahdollisuuden kohdata muita elokuvien ystäviä. ”Tässä työssä pitää olla asiakaspalveluorientoituneisuutta, sillä autamme sekä festivaalin asiakkaita että toisia vapaaehtoisia”, Güven kertoo. He jakavat passeja ja paitoja vapaaehtoisille sekä vastaavat asiakkaiden ohjelmistokysymyksiin ja muihin mieltä askarruttaviin asioihin.
”Tämä festivaali on minulle vuoden kohokohtia, joka määrittää syksyn. Festivaaliohjelma on poikkeuksetta aina erinomaisesti kuratoitu, mikä tekee siitä kansainvälisestikin erityisen. Olin pitkään asiakkaana, mutta halusin päästä myös toiselle puolelle tiskiä. Ensimmäisen vapaaehtoiskokemuksen jälkeen olin myyty ja tässä mennään neljättä vuotta”, Saramäki kertoo.
Jokerivuorossa, eli muita tuuraavana talkoolaisena työskentelevä Jemina Nyman on ensimmäistä kertaa vapaaehtoisena festivaaleilla. Hän on työskennellyt muun muassa festivaalitoimistolla ja rakentanut vapaaehtoisten taukotilaa.
”Festivaaleista on tullut todella positiivinen vaikutelma. Tunnelma on rentoutunut varsinkin nyt, kun festivaalit ovat virallisesti alkaneet ja vapaaehtoiset pitävät festivaalihenkeä hienosti yllä”, Nyman kertoo.
Elokuviinkin ehtii. Güven on ehtinyt katsomaan kuusi elokuvaa, Nyman neljä. Saramäki on vasta sukeltamassa festivaalin tarjontaan. Vapaaehtoiset tunnetaan erityisen innokkaina salien penkkien kuluttajina, ovathan lähes kaikki lähtökohtaisesti elokuvien ystäviä. ”Parasta festivaalissa on se, että ihmisillä on mahdollisuus tutustua matalalla kynnyksellä uuteen. Siitä voi puhua porttiteoriana, jossa yksi yllättävä elokuvakokemus voi avata kokonaan uuden maailman”, Nyman tiivistää.
Japanilainen huumori rantautui Helsinkiin
Tiistaina nähtiin Kōki Mitanin uusin elokuva All About Suomi (2024), joka toi mukanaan Maximin valoihin itse ohjaajan ja muita tekijöitä. Elokuva on kertomus kadonneesta naisesta, Suomista, jonka entiset miesystävät kokoontuvat yhteen ja huomaavat, että nainen on ollut kuin eri ihminen jokaisen heistä kanssa. Elokuva on sekoitus Wilder-henkistä komediaa, trilleriä ja jopa musikaalia. Mutta kuinka tämä kaikki liittyy Suomeen?
“Laitoin kotonani DVD:n pyörimään ja kielivalikossa oli sana suomi. Ajattelin silloin, että se kuulostaa japanilaisen naisen nimeltä. Halusin tehdä elokuvan, jonka nimessä käytetään tätä sanaa”, ohjaaja kertoi. Samoin Helsinki-sana kuulostaa japanin kielessä rytmikkäältä, joten ohjaaja päätti käyttää sanaa elokuvassa usein. Jopa niin usein, että se inspiroi häntä luomaan elokuvaan musikaalikohtauksen.
Ohjaaja kehui näytöksen päätyttyä elokuvan suomalaisissa herättämää vastaanottoa. “Yleisön reaktiot olivat jopa riehakkaampia kuin Japanissa, mistä olen hyvin kiitollinen”, Mitani kertoi. “Kun kirjoitin käsikirjoitusta, en arvannut, että elokuvasta tulisi näin hyvä. Se on juuri niin hyvä kuin tämä festivaali ansaitsee.”
Mitä ensimmäistä kertaa Helsingissä vieraileva Mitani on mieltä elokuvassaan viljelemästään Helsingistä? “Helsinki muistuttaa minua Japanista. Ihmiset ovat lämpimiä, mutta hieman ujoja ja varautuneita.”
Entä onko Mitani ehtinyt jo maistaa Koskenkorvaa? “En itse asiassa juo yleensä ollenkaan alkoholia, mutta kun elokuvan näytös meni näin hyvin, saatan maistaa Koskenkorvaa jo tänä iltana”, Mitani naurahtaa.
