Jan Sederlöfin ohjaama festivaalitraileri Tähystys vie katsojansa jonnekin TikTokin ja paksusuolen rajamaille. Juttelimme Sederlöfin kanssa trailerin teosta ja siitä, miksi somen videovirta on hanurista elokuvafestivaalin ohjelmistoon verrattuna.
Paidatta punnertava mies kertoo, mitä ei kannata syödä; täytetty leipä rapsahtaa auki ja paljastaa mehukkaan sisuksensa; työkalujen huoltovinkkejä; moshpit keikkayleisön keskellä… Tämän vuoden festivaalitraileri alkaa levottomalla TikTok-videovirralla.
Yhtäkkiä katsoja kiskaistaan videoklippien keskeltä odotusaulaan. Videoita selannutta vanhempaa miestä huhuillaan lääkärin vastaanotolle. Mies valittelee ahdistuneisuutta, keskittymisvaikeuksia ja elämän virtaamista ohi. Lääkäri tietää heti, millaista tutkimusta tilanne vaatii – pian katsoja seuraa paksusuolen tähystystä. Kun letku etenee yhä syvemmälle miehen suoleen, jatkuu aiempi videovirta tähystyslaitteen monitorin ruudulla: kissavideoita, ASMR-ruosteenpoistoa ja räjähteleviä rakennuksia. Ruutua seuraava lääkäri rauhoittelee tämän olevan aivan tyypillistä potilaan ikäisillä miehillä.
Trailerin ohjaaja Jan Sederlöf kertoo saaneensa idean kohtaukseen työkaverinsa kertomuksesta. Kollega oli ollut gynekologilla, ja huoneeseen oli kutsuttu myös iso joukko lääketieteen opiskelijoita.
”Heitä oli siinä lääkäri, opiskelijat ja työkaveri, jotka katselivat ruudulta hänen sisäänsä, mikä on tietysti konseptina jokseenkin erikoinen.”
Sederlöf keksi, että tilanteen voisi viedä vielä pidemmälle, suoraan suolen tähystykseen. Googlailulla löytynyt tähystystä havainnollistava opetuskuva toimi innoittajana trailerin mieleenpainuvimmille hetkille.
Somevirran vietävänä
Kärkevä rinnastus TikTok-videoiden ja R&A-elokuvien välillä on historiallisesta näkökulmasta kiinnostava. Elokuvakin on joskus ollut uusi, nopeatempoinen ja hieman pelottava mediaformaatti, jonka vaikutuksista nuorisoon oltiin huolissaan. Asiasta kysyttäessä Sederlöf käy vähän mietteliääksi. Hän painottaa, ettei trailerin tarkoituksena ole osoittaa ketään sormella tai nousta elitistisesti tiettyjen mediasisältöjen yläpuolelle. Juuri tämän takia päärooliinkin valittiin stereotyyppisen ”TikTok-nuoren” sijaan vanhempi mies.
Sederlöf ajattelee, että sosiaalisen median videovirran ja elokuvafestivaalien ohjelmiston välillä on silti perustavanlaatuisia eroja. Somevirtaa seuratessaan katsoja valitsee harvoin aktiivisesti, mitä katsoo seuraavaksi. Sederlöf jää usein itsekin puhelimen läpi virtaavan sisällön äärelle ja huomaa äkkiä käyttäneensä taas kokoillan elokuvan verran aikaa sisällöstä toiseen ajautuen.
Vielä oleellisempi ero liittyy siihen, millä perusteilla sisältöä katsojalle valikoidaan. Somealustojen algoritmien tavoitteena on pitää käyttäjä sovelluksen lumoissa, ei laajentaa hänen maailmankuvansa. Usein katsojalle syötetään sisältöjä sen perusteella, mikä häntä on aiemmin kiinnostanut. Päädymme kukin omaan puhelimen näytön kokoiseen kuplaamme. R&A:n ohjelma taas pyrkii nimenomaan avaamaan katsojalle kokonaan uusia maailmoja.
”Sillä on mielestäni aika paljon arvoa, että on tällainen elokuvafestari, joka nimenomaan haluaa tuoda meille monikulttuurista, moniarvoista elokuvaa ja ääniä ympäri maailmaa kootusti ja kuratoidusti.”
Sederlöfin oma tausta on mainonnan suunnittelussa. Hän kertoo nauttineensa aina eniten liikkuvan kuvan tuotannoista, joissa hänen käsikirjoituksensa pohjalta syntyy eri alojen ammattilaisten yhteistyönä filmi. Seurattuaan monet kerrat vierestä, kuinka ohjaaja puhaltaa hengen johonkin hänen käsikirjoitukseensa, pääsi Sederlöf nyt ensimmäistä kertaa itse koettamaan samaa. Festivaalitraileri on hänen esikoisohjauksensa.
Kokemus on ollut palkitseva, mutta myös uudella tapaa haastava. Käsikirjoittaessa on helppo pallotella idealla, että ihmisen peräsuolesta löytyy TikTok-videoita, mutta tällä kertaa käytännön toteutusta ei voinutkaan jättää jonkun toisen murehdittavaksi.
”Piti ruveta miettimään, että miltähän se oikeasti näyttää, kun suolessa mennään kuitenkin eteenpäin ja somefeedit taas virtaavat pystysuunnassa”, Sederlöf kuvailee. ”Joutuukin pohtimaan sellaisia samaan aikaan käytännönläheisiä mutta hirvittävän älyvapaita asioita.”
Elokuvan irtokarkkilaatikko
Elokuvat ovat olleet Sederlöfille rakas kulttuurin muoto lapsesta asti. Omaa tapaansa katsella elokuvia hän kuvailee ”irtokarkkilaatikolla käymiseksi”. Hän ei pitäydy tiettyjen genrerajojen sisällä, eikä omistaudu yksittäisten suosikkiohjaajien tuotoksille. Tällaiselle elokuvafanille R&A on ollut aarreaitta. Sederlöfiin ovat usein tehneet vaikutuksen musiikkiaiheiset elokuvat, kuten Pohjois-Irlannin 1970-luvun punk-skeneen sijoittuva Good Vibrations vuoden 2012 ohjelmistosta. Mieleenpainuvana esimerkkinä R&A:n moniäänisyydestä hän mainitsee vuoden 2020 festivaaleilla esitetyn marokkolaisen elokuvan The Unknown Saint, jossa kuvailee nähneensä jotain kaurimäkeläisen tuttua keskellä Saharaa.
Aivan ensimmäinen kosketus festivaaliohjelmistoon olivat kuitenkin tv-kanava Nelosella aikanaan esitetyt R&A-elokuvista kootut sarjat. Sederlöf muistaa erityisesti kaverin VHS-kasetille nauhoittaman Peter Jacksonin Braindead-elokuvan. Hän kertoo elokuvan olleen siinä iässä totaalisen järkyttävää ja ahdistaa katsottavaa.
”En ole varmaan edelleenkään nähnyt sitä loppuun, se oli nuorelle psyykelle aivan liikaa”, Sederlöf nauraa. ”Yhdistin tosi pitkään Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin vain tällaiseen splatter-kauhuun.”
Anssi Bwalya