Mikä meitä vaivaa? -podcastin juontajat ja kirjailijat Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru pohtivat teknologian asettamia rajoja ja mahdollisuuksia R&A-ohjelmiston elokuvissa Peto, Infinite Summer ja Intercepted.
Teknologiat eivät ole hyviä, pahoja eivätkä neutraaleja. Niiden luonne riippuu yhteiskunnallisesta tilanteesta, joissa teknologiat laitetaan töihin.
Kun teknologiat sitten on laitettu töihin, jokainen niistä avaa yhdenlaisia mahdollisuuksia ja rajoittaa toisenlaisia. Jos jokaisella on kädessään älypuhelin nykyisine äppiverkostoineen, koko maailma alkaa vaikuttaa kulutettavalta, kuvattavalta, kiireiseltä ja kovin yksilökeskeiseltä. Töitäkin voi tehdä missä vaan, kun puhelimella voi päivystää vuorokauden ympäri. Toista oli paperikirjeiden aikana…
Ajattelimme teknologian asettamia rajoja ja mahdollisuuksia katsoessamme kolmea elokuvaa: Peto, Infinite Summer ja Intercepted. Niissä on kyse teknologian kietoutumisesta kokemukseen ja yhteiskuntaan. Peto ja Infinite Summer käsittelevät kysymystä siitä, mitä esimerkiksi tekoälyn ja digitaalisten päihteiden käyttäminen tekee meille, kun taas Intercepted nojaa taustaehdoissaan sotilaiden ja tiedustelupalveluiden käyttämään teknologiaan.
Bertrand Bonellon Pedossa (2023) tarkastellaan 140 vuoden historiaa tunteiden näkökulmasta. Vuonna 2044 yhteiskuntaa hallitseva tekoäly vaatii työläisten “puhdistamista” tunteista, jotta tehtävien suorittaminen sujuisi mahdollisimman läpinäkyvästi ja luotettavasti. Nykyisen arvontuotannon kannalta ajatus on täysin nurinkurinen, koska yritykset ja kuluttajat hamuavat nimenomaan tunteita, joiden varassa pyörivät niin palvelut kuin osakemarkkinat. Tämä on kuitenkin sivuseikka, sillä tärkeämpää Pedossa on tapa, jolla tunteiden manipulointi ja neutraaliksi naamioidun käyttöliittymän luominen vaanii elokuvassa mahdollisuutena jo 1900-luvulla, leikkikaluksi tarkoitetun nuken hahmossa.
Päähenkilöt, traagiseen rakkauteen eri aikakausilla tuomitut Gabrielle ja Louis, vierailevat pariisilaisessa nukketehtaassa. Siellä selviää, että nuken kasvojen pitää olla pohjimmiltaan yhdenmukaiset, jotta ne miellyttäisivät kaikkia, aivan kuten nykyisten chatin välityksellä tai äänellä käytettävien tekoälyjen piirteet muotoillaan yleensä naispuolisen, sopivasti alistuvan palvelutyöntekijän muotin mukaisiksi. Peto varoittaa, että jos ihminen ensin luo tekoälyn omaksi leikkinukekseen ja työorjakseen, tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa tekoäly kääntyy muokkaamaan ihmisistä itselleen yhdenmukaisia ja tunteettomia nukkeja.
Miguel Llansón itsetietoisessa genreoutoilussa Infinite Summer (2024) eletään “kämäteknologian” maailmassa. Omituinen hyypiö nimeltä Dr. Mindfulness hakkeroi päähenkilö Mian lisätyn todellisuuden deittiäpissä. Dr. Mindfulness saapuu Mian kesämökille tarjoamaan tälle itse rakentamaansa meditaatiomaskia. Maskin käyttäminen johtaa teknopsykedeliaan: käyttäjät näkevät digitaalisia lonkeroita ja madonreikiä katossa.
Infinite Summerissa erilaisia lisätyn ja virtuaalisen todellisuuden käyttöhärpäkkeitä rakennellaan kyberpunk-tyyliin itse. Niihin liitetään patruunoita, joista saattaa seurata yhtä hyvin zombiksi muuttuminen kuin orgasmi, valaistuminen tai sairaalahoito. Tunnelma tuo mieleen 1970-luvun huuruisimpien huumekokeilujen siivittämät elokuvat. Taustalla väreilee epämääräisen lääkeyhtiön juoni siirtää lihaa ja verta olevat olennot heidät ruumiistaan pysyvästi “vapauttavaan” pilvipalveluun.
Katsojalle käteen jää kokemus siitä, että esimerkiksi lisätyn todellisuuden teknologia ei ole lukittu tietylle polulle, vaan se sisältää aidosti vaihtoehtoisia reittejä ja kokemuksia. Niiden aktivoituminen riippuu siitä, saavatko ihmiset itse häärätä teknologian parissa hajautetusti ja amatöörimäisesti vai lukitaanko laitteet tavallisten käyttäjien kannalta hämärään ja tavoittamattomaan tarkoitukseen.
Oksana Karpovychin Intercepted (2024) perustuu Ukrainan tiedustelupalvelun julkaisemiin puheluihin, joita maahan hyökänneet venäläiset sotilaat ovat soittaneet puolisoilleen ja sukulaisilleen. Teknologia on elokuvan näkymätön taustaedellytys. Sodankäynti ja sotiin varautuminen on avittanut teknologisia innovaatioita merkittävästi rannekellosta aina internetiin ja droneihin. Yksi sotaan liittyvistä teknologisista ponnistuksista on jatkuva yritys purkaa vihollisen viestiliikennettä.
Venäläisten sotilaiden kaapatut arkiset kotipuhelut ovat nousseet Ukrainan sotapropagandan tärkeäksi työkaluksi. Ukrainalaiset ovat julkaisseet puheluja pitkin sotaa somepalveluissa, sillä keskusteluissa paljastuu paitsi suoraviivaisia sotarikoksia myös sotilaiden yleinen hämmennys siitä, miksi soditaan ja keitä ukrainalaiset oikein ovat. Sotilaat kertovat monotonisella venäjän kielellä vuorotellen, kuinka he ryöstelevät kylistä kaikenlaista jäätelöstä ja meikeistä kotieläimiin ja kuinka heidän on käsketty teloittaa tai kiduttaa siviilejä. Kun kuuntelee elokuvaan valittuja kuoleman ilmapiiristä turtuneiden sotilaiden puheita, alkaa tuntua siltä, että sota on avannut heidän silmiään samalla, kun se on sameuttanut Putinin propagandaan uskovan “kotirintaman” katseet.
Kirjoitamme kirjassamme Mikä internetiä vaivaa?, kuinka mahdollisuus selvittää ihmisen henkilötietoja netin yli voi toimia tärkeänä fasisminvastaisena tekniikkana. Samalla tietoisuus siitä, että kuka tahansa voi periaatteessa päästä tietoihimme käsiksi ilman että huomaamme sitä, tekee lähes kaikesta elämästä potentiaalisesti julkista. Tämä ristiriita nousee ajatuksiin myös Interceptediä katsoessa. Venäläisten viestiliikenteen kaappaaminen ja dekryptaaminen on tietenkin saavutus, joka edesauttaa ukrainalaisten pyrkimyksiä suojautua julmalta hyökkäykseltä. Yleisenä mahdollisuutena kaiken kommunikaation aukipurkaminen, tilastoiminen, julkaiseminen ja elokuvaksi paketoiminen on kuitenkin tukala ja ahdistava.
Veikka Lahtinen & Pontus Purokuru
Kirjoittajien juontaman Mikä meitä vaivaa? -podcastin R&A:ta käsittelevä jakso on kuunneltavissa nyt.