Vuoden 2021 Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon ehdokkaat ovat julkistettu.
Mukana on perinteistä näytelmäelokuvaa, ripaus taide-elokuvaa ja kaksin kappalein
dokumentteja. Viisi elokuvaa kertovat viisi eri tarinaa, mutta temaattisia yhtäläisyyksiäkin
löytyy.
On taas se aika vuodesta, jolloin jännitetään, mikä elokuva palkitaan Pohjoismaiden parhaana.
Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon ehdokkaat ovat nimittäin julkistettu!
Joukkoon mahtuu vivahteikas kokonaisuus eri elementeistä koottuja elokuvia: on perinteistä näytelmäelokuvaa, ripaus taide-elokuvaa ja kaksin verroin dokumentteja.
Palkintoehdokkaita on viisi, yksi jokaisesta Pohjoismaasta: Kristín Johannesdóttirin ohjaama ALMA
Islannista, Viktor Kossakovskyn GUNDA Norjasta, Jonas Poher Rasmussenin FLEE Tanskasta, Hamy
Ramezanin ENSILUMI Suomesta sekä Ronnie Sandahlin TIIKERIT Ruotsista. Joukkoon mahtuu
vivahteikas kokonaisuus eri elementeistä koottuja elokuvia: on perinteistä näytelmäelokuvaa, ripaus
taide-elokuvaa ja kaksin verroin dokumentteja, yksi animoituna ja toinen mustavalkoisiin sävyihin
verhottuna.
Alma on taide- ja näytelmäelokuvan molemmin puolin häilyvä kuvaus mielestä, joka tukahduttaa
trauman ja lopulta janoaa kostoa. Elokuvan nimihenkilö Alma (Snæfríður Ingvarsdóttir) on
miesystävänsä murhasta vankimielisairaalaan tuomittu nainen, jonka muistikuvat veriteosta ovat
tahriutuneet hetkellisiin pilkahduksiin menneestä elämästä ja lapsuuden kauhuista. Mikä on totta,
kun oma ääni ei enää kanna ja päänsisäiset äänet täyttävät tilan?
Kansainvälisiä festivaaleja laajalti kiertänyt ja kriitikoiden ylistämä Gunda on jättänyt tuhisevan
porsaan kärsänmuotoisen jäljen monen katsojan sydämeen. 90-minuuttinen mustavalkodokumentti
on visuaalisesti kaunis ja hidastempoisuudessaan vangitseva elokuva, joka seuraa emakon ja tämän
poikueen oleilua maatilalla. Vierailevina tähtinä nähdään kanoja ja lehmiä. Varsinaista tarinaa ei ole,
paitsi se, jonka katsoja itse kertoo. Dialogia Gundassa ei kuulla, ja vaikka yhtäkään ihmistä ei
valkokankaalla nähdä, ihmisen läsnäolo ei jää huomaamatta.
Flee on väkevä ja valitettavan ajankohtainen kuvaus Talibania 1990-luvulla Afganistanista paenneen,
epäinhimillisten vastoinkäymisten uuvuttaman Aminin matkasta Tanskaan. Dokumenttielokuva on
toteutettu animaationa, johon arkistokuva menneiden vuosikymmenten Afganistanista yhdistyy
saumattomasti. Poikkeuksellinen ja erittäin taidokkaasti luotu toteutus ei kuitenkaan vie huomiota
kaikista olennaisimmalta, eli Aminin omalta tarinalta.
Pakolaisuudesta kertoo myös vastaanottokeskuksessa oleskelulupapäätöstä odottavan perheen
arkea kuvaava Ensilumi. Tai pikemminkin elokuva kertoo perheestä, nuoruudesta ja rakkaudesta,
odotustilaan asetetusta ihmisyydestä. Koulua käydään, ystäviä tavataan ja vastaanottokeskuksessa
tanssitaan – siitä huolimatta, ja juuri siksi, että jokainen päivä saattaa olla loppuelämän
ensimmäinen.
Tiikerit on tositapahtumiin perustuva kertomus ruotsalaisesta jalkapalloilijasta Martin Bengtssonista,
jolle aukenee 17-vuotiaana ura italialaisen Inter Milanin joukoissa. Unelmiensa täyttymysten äärellä
Martin havahtuu siihen, että isoissa vesissä joukkuepeli onkin raadollinen yksilölaji, ja jalkapalloilijoiden arvo määritellään hintalaputettuna kauppatavarana. Kun nälkä on jo ehtinyt
kasvaa syödessä, ei ole helppoa kääntää selkäänsä sille, mistä on aina unelmoinut.
Kaikki ehdokaselokuvat ovat toteutukseltaan ja tunnelmaltaan hyvin erilaisia. Jos niistä kuitenkin
joitakin temaattisia yhtäläisyyksiä haluaisi nimetä, päällimmäiseksi nousee kysymys päätösvallasta
toisen elämään.
Murhaajaksi ja mielisairaaksi leimattu Alma ei tilaisuuden tullen epäröi kirjoittaa itsestään
toisenlaista tarinaa, kuin mikä hänelle laitosympäristössä on annettu. Maatilalla siitosemakon
tehtävää täyttävällä Gunda-porsaalla sen sijaan ei ole mahdollisuutta valita omaa tai poikueensa
kohtaloa – ihminen on tehnyt valinnan tämän puolesta.
Entä, mikä on pakolaisen osa turvapaikan hakijana? Flee osoittaa, että menneen ei tarvitse
määritellä tulevaa, kun taas Ensilumi näyttää, että voidakseen ylipäänsä suunnitella tulevaa, on
ympäröivän yhteiskunnan ensin annettava siihen lupa. Tiikerit-elokuvassa puntaroidaan taas sitä,
voiko unelmansa hylätä, jos niitä hallitseekin yhtäkkiä joku muu.
Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkintoehdokkaat tarjoavat vuosittain oivallisen läpileikkauksen
pohjoisen naapurustomme ajankohtaisesta elokuvataiteesta. Tässäpä siis jokaiselle cinefiilille
täydellinen tilaisuus päivittää tietonsa: jos aikoo tutustua vain muutamaan pohjoismaiseen
elokuvaan, kannattaa katsoa ainakin nämä viisi.
Teksti: Suvi Nousiainen