Jaana Semerin kiikarissa ruotsalainen raiskausdraama Flocking ja yhdellä otolla kuvattu saksalainen Victoria.

Beata Gårdelerin FLOCKING on hieno sisarteos Thomas Vinterbergin Jahdille – ja jos minulta kysytään, vielä vahvempi ja elokuvallisempi.

Nyt se on nainen, joka ei puolustaudu.

Tämän vakaan ja vakavan, huikean kauniisti kuvatun tarinan nainen on 15-vuotias tyttö, joka on raiskattu. Me emme näe onko, tiedämme vain, että niin hän väittää.

Mutta äijätahtisen pikkukylän asukkaat eivät häntä usko, paikkakunnan white trash -äidin tytärtä. Ja kun tyttö menee poliisin pakeille, alkaa “kunnon kansalaisten” piinaava kosto. Sillä nainen on lähtökohtaisesti syyllinen tässä yhteisössä.

Vääjäämättömästi Gårdeler tarinaansa punoo, loppuiskuun asti. Komea leffa. Vaikka kieltämättä vähän huvittaakin sen viipyilevä ”suomalaisuus”. Totisesti, totisesti – me ollaan nyt muotia!

SÄPINÄÄ BERLIININ KADUILLA

Saksalainen Sebastian Schipper on tavoitellut mahdotonta – ja onnistunut.

Hänen äimistyttävä elokuvansa VICTORIA ei ole dokumentti siitä, mitä aamuyön ja aamun tunteina voisi tapahtua, kun tyttö lähtee yökerhosta ja ajautuu epämääräisen miesjoukon mukana lopulta rikoksen poluille.

Victoria on nimittäin kirjoitettu ja näytelty. Mutta muodoltaan se tulee olleeksi ihan oikea dokumenttielokuva siitä, miten elokuvan kuvaaja, Sturla Brandth Grövlen tehtävästään selviytyy.

Katselutilanteessa Victoria on niin nyt, ettei mikään aikaisemmin näkemäni. Elokuvan aikana ei mieti, miten se on mahdollista. Mutta heti jälkeenpäin kyllä miettii. Että miten ihmeessä siellä jossain, sen joukon keskellä, oli kamera ja mies?

Victoria on pelottava, häiritsevä, tylsä ja kiinnostava, kuin tuollainen hetki ja elämä itse.

Se on näyttelijäntyön juhlaa. Mutta ennen kaikkea se on aivan käsittämätön suoritus kuvaajalta. Ja ajatus ohjaajalta.

Kaikki dokumentaristit – mars katsomaan!

Jaana Semeri

FLOCKING R&A:SSA
24.9. klo 18:15 Kinopalatsi 10

VICTORIA R&A:SSA
27.9. klo 11:30 Andorra