R&A saavuttaa täysi-ikäisyyden, mutta aikuistuminen ei merkitse pysähtymistä. Ensimmäistä kertaa pidettävässä Kotimaisessa gaalanäytöksessä esitetään Klaus Härön Äideistä parhain (2005). Festivaali järjestää myös Rakkautta & Animaatiota -seminaarin. “Tuleeko suomalaisesta animaatiosta uusi Nokia?” katalogissa arvuutellaan. Avajaiselokuvaksi Bio Rexiin on valittu Jim Jarmuschin Broken Flowers (2005). Mulatu Astatken musiikki soi luultavasti monien päässä avajaisjuhlissa.

Festivaali suuntaa katseensa Venäjälle. “Suomessa tietoisuus suuren naapurin nykyelokuvasta on hämmästyttävän huono, vaikka kaupan alalla kyseessä on tärkein kumppanimme”, Pekka Lanerva huomioi katalogin esipuheessa. Itärajan takaa Helsinkiin matkustaa Ilya Khrzhanovsky, jonka esikoiselokuva 4 (2004) on nyky-Venäjän synkkä metafora. Lännessä nimeä saavuttaneelta Aleksei Balabanovilta esitetään Dead Man’s Bluff (Zhmurki, 2005), jonka tekemiseen ilmoitetaan kuluneen 50 litraa tekoverta.

Kuulaana festivaalipäivänä Lucile Hadžihalilović lähtee uimaan Villa Kiven rannasta. Pian puolivälissä Töölönlahtea pulikoiva ranskalainen ohjaaja-käsikirjoittaja on palkittu kotimaassaan kahdesti vuoden erikoisimmasta saavutuksesta myönnettävällä Prix Tres Specialilla: esikoispitkän Innocence (2004) lisäksi palkinnon sai lyhytelokuva La bouche de Jean-Pierre (1996, R&A 1998). Hadžihalilović on myös tuottanut ja leikannut elokuvia.

Ultraväkivaltaisen elokuvan The Great Ecstasy of Robert Carmichael (2005) ohjaaja-käsikirjoittaja Thomas Clay haluaa nähdä suomalaisen metsän. Britti viettää tunnin Espoon Kaitalammen rannalla ja kiittää viimeisenä iltana: “It was the high point of the trip.” Esikoisohjaaja Naoko Ogigami kuvaa Helsingissä myös uutta elokuvaansa. Ruokala Lokista (Kamome shokudō, 2006) tulee valmistuttuaan ensimmäinen Suomessa kuvattu japanilaiselokuva – ja turistinähtävyydeksi muuttuneesta punavuorelaiskuppilasta myöhemmin nimeltään Kamome, “lokki”.