“The Hard Boiled Festival – Addicted to 20th Century”

“Selkäytimellä ohjattujen adrenaliinipurkausten kautta tinkimättömän älyn kirkkaiksi hiomiin timantteihin kulkeva akseli tavoittaa nykypäivän todellisuuden intohimoisella tavalla”, katalogi lupaa. Sukellus suurkaupunkien yöhön onnistuu esimerkiksi Abel Ferraran ja John Woon retrospektiiveissa. Woo on saatu jopa paikan päälle Helsinkiin! Yleisöä kiinnostaa enemmän ohjaajan Hongkong-tuotanto kuin uusi Van Damme -rymistely. The Killerin (Dip huet seung hung, 1989) näytöksen jälkeen Maximin loppuunmyyty sali hurraa Woolle seisaaltaan.

Myös nimekkäät elokuvantekijät Lizzie Borden ja Suzanne Osten vierailevat festivaalilla. Osten on yksi Ruotsin tunnetuimmista näytelmä- ja elokuvaohjaajista, mutta R&A esittää hänen tuotantoaan ensi kertaa Suomessa. Losangelesilaisen Bordenin elokuvista on koottu retrospektiivi, jonka osana esitetään muun muassa seksityön arjen kuvaus ja militanttifeministinen scifi-elokuva Born in Flames (1993).

Jörg Buttgereitin ohjaamien ja Franz Rodenkirchenin käsikirjoittamien Nekromantikien (1987, 1991) ja Ferraran The Driller Killerin (1979) esittäminen Suomessa kielletään, joten festivaali päättää  siirtää näytökset Viroon. Tallinkin laivaan lastataan Nekromantik-tiimin, Bordenin ja Woon lisäksi muun muassa splatter-farssin Acción mutante (1993) tehnyt Álex de la Iglesia, yhdysvaltalainen esikoisohjaaja Britta Sjogren, Urotsukidôji-mangaan perustuvan animen ohjannut Hideki Takayama sekä uraansa aloittelevat Jan Kounen ja Gaspar Noé.

Tallinnalaisen Eha-elokuvateatterin edessä surupukuihin pukeutuneet Tallinnan yliopiston opiskelijat osoittavat mieltä Armastusta & Anarhiaa vastaan. “Tällaisten elokuvien esittäminen on vaaraksi ihmisen psykologiselle kehitykselle”, professori Voldemar Kolga selittää Katso!-lehdessä (43/93). “Vastaanotto oli erittäin hieno. Että tämmöistä paskaa näytetään täällä!” Pekka Lanerva muistelee. Wookin käy katsomassa Nekromantikin ja sanoo kohteliaasti: “It was a very strange film.” Paluumatkalla aikaa vietetään pallomeressä.

Maximissa suomalaisille esitellään ensi kertaa myös japanilaisen Studio Ghiblin animaatiotuotantoa Hayao Miyazakin Porco Rosson (Kurenai no buta, 1992) muodossa. Nostalginen ilmailuseikkailu on alku R&A:n ja Ghiblin pitkälle rakkaussuhteelle.