”Let Us Be Your Mental Dentist!”

Tiedotteen mukaan ohjelmisto kootaan virallisten festivaalien ulkopuoliselta, vaikeasti määriteltävältä Interzone-vyöhykkeeltä, joka sijaitsee työryhmän omassa mielikuvituksessa. Yli sadan näytöksen leppymätön alaston lounas elokuvakulinaristeille sisältää muun muassa David ”Body Horror” Cronenbergin ja Peter ”Bad Taste” Jacksonin retrospektiivit. Ohjelmiston suurimmassa teemakokonaisuudessa urbaanin jeni-imperiumin cyberpunk-painajaiset ryöpsähtävät Helsingin valkokankaille.

Senaatintorilla pidettävässä taiteiden yön varaslähtönäytöksessä Suurkirkon rappusille kipuaa arviolta 25 000 henkeä katsomaan Aki Kaurismäen Leningrad Cowboys -filmatisointeja. Brittein saarten virallinen paha poika Hanif Kureishi saapuu Helsinkiin esittelemään esikoisohjaustaan London Kills Me (1991) sekä käsikirjoittamiaan Stephen Frears -elokuvia. Kureishi ei löydä kaupungista tarpeeksi rakkautta eikä anarkiaa eikä etenkään huumeita. ”Fiilikset olivat sellaiset, että tää on kyllä niin tylsä paikka, ettei mitään rajaa!” Pekka Lanerva muistelee. Mika Siltala iloitsee elämään jääneistä sitaateista: “Media on siteerannut Kureishia, että Helsinki on aivan perseestä. Mitä se välillä on.”

Järjestäjät matkailevat maailman festivaaleilla: Lontoo, Berliini, Karlovy Vary, Cannes, Tokio. “Siltala teetti Hongkongissa kirkkaanvärisiä silkkipukuja, jotka kimaltelivat näyttävästi Cannesin ilta-auringossa”, Matti Rämö tunnelmoi Ylioppilaslehdessä (11/2007). Siltala kuvailee pukuja valeasuiksi, joihin sonnustautuneena on helpompi päästä elokuvamogulien juttusille. ”Festivaaleilla on paljon LVI-kauppiaan näköistä jengiä, jotka ei jää mieleen”, hän kommentoi (HS, Nyt 19.9.1997). Matti Paunion mukaan löytämisen ja näyttämisen fiilis on erilainen, koska kaikkea ei voi vielä tilata amazon.comista.