Kyborgi ei ole enää tulevaisuuden hahmo.

Käsillä on kaikkien aikojen ensimmäinen R&A Spring Break. Festivaalin teemaksi sopii siis luontevasti uuden äärellä, joka tarkoittaa niin uusia tekijöitä, tulevaisuuskuvia kuin murroskohtia.

Elämme monikriisien mutta myös monien mahdollisuuksien ajassa. Globaalia yhteiskuntaa ravisuttavat sodat, ilmastokriisi ja poliittinen polarisaatio. Kehittyvät teknologiat muovaavat kiihtyvässä tahdissa suhteita toisiimme ja itseemme, mieleemme ja ruumiisemme. Kyborgi ei ole enää tulevaisuuden hahmo. Taide on keskellä tätä suurta murrosta. Se toisaalta tuottaa uudenlaista maailmaa, toisaalta muuttuva todellisuus vaatii taiteelta uudenlaisia ilmaisukeinoja. Käynnissä on voimakas taiteellisen etsimisen aika.

Myös Rakkautta & Anarkiaa -yhdistyksessä olemme uuden edessä. Koska mahtavat elokuvat eivät maailmasta lopu, on kevätfestivaali kuulunut toimintaamme jo yli kymmenen vuotta. Artisokka-festivaali keskittyi naiselokuvaan ja laajeni uuden laatuelokuvan Season Film Festivaliksi, joka järjestettiin viimeksi täysimittaisena 2019. Nyt pandemiavuosien jälkeen lanseeramme suurella ilolla uuden festivaalikonseptin.

R&A:ssa pohdimme jatkuvasti, mikä elokuvafestivaalin rooli voi olla tulevaisuuden suunnannäyttäjänä, ja mitä elokuvafestivaali tarkoittaa tulevaisuudessa? Spring Break, kevätrieha, merkitsee uuden löytämistä, riskinottoa, juhlaa, jännitystä ja oivalluksia, joskus myös hyppyä kohti tuntematonta. Pääfestivaalimme R&A:n ilo on runsaudessa ja monipuolisen ohjelmiston tarjoamissa odottamattomissakin risteymissä. Kevään boutique-festivaali tarjoaa puolestaan herkullisen mahdollisuuden syventyä tarkkaan valittuun aiheeseen, josta avautuu erilaisia kysymyksiä ja vastauksia.

Festivaalin ohjelmistossa tulevaisuus näkyy moninaisena: uusina ääninä, rajoja rikkovana kerrontana, tekoälynä sekä vastarintana.

R&A Spring Break tarjoaa meille festivaalin tekijöinä kiinnostavan kuratoinnin haasteen. Läsnä on R&A:sta tuttu laatu ja henki. Kummankin festivaalin tehtävä on alati etsiä uutta ja tuoda näkyviin elokuvan tulevaisuutta muovaavia tekijöitä.

Festivaalin ohjelmistossa tulevaisuus näkyy moninaisena: uusina ääninä, rajoja rikkovana kerrontana, tekoälynä sekä vastarintana.

Viimeisen vuoden puhutuimpia uusia elokuvantekijöitä ovat skotlantilainen Charlotte Wells elokuvallaan Aftersun – päivämme auringossa ja ranskalainen Alice Diop elokuvalla Saint Omer. Tarkkanäköiset pienimuotoiset tarinat, tyttären ja isän lomamatka tai oikeudenkäynti, laajenevat tutkielmaksi muistista ja muistoista tai pureutuvat äitiyden, sukupuolen, rodun ja siirtolaisuuden kysymyksiin. Muodoltaan tarkoin rakennettu kerronta avautuu molemmissa elokuvissa vahvaksi tunne-elämykseksi.

Siirtolaisuutta, perhesiteitä ja nykyajan elämänvalintoja pohtii myös Davy Chou elokuvassa Kotiinpaluu, jonka päähenkilö häilyy kahden kotimaan sekä erilaisten identiteettien välillä. Rakkauskin voi sysätä uuteen elämään ja valintoihin kuten Mia Hansen-Løven hellän toiveikkaassa Kauniissa aamussa. Uusia perspektiivejä tulevaisuuteen avaa After Yang, jonka sci-fi-tarinan takaa aukeaa huimia ja ajankohtaisia pohdintoja kuolevaisuudesta, perhesiteistä ja tekoälystä. Perheen merkitystä ja voimaa pohtii myös ranskalaisdokumentti Little Girl, jossa läheiset hyväksyvät pienen transtyttönsä ehdoitta, mutta yhteiskunta ei.

Toisen kanssa opetellaan rakastamaan toista kuin itseä – ja toisinpäin. Toinen voi olla joko malli, trumpetti tai mehiläisyhteiskunta. Joskus toisen näkeminen voi olla utopian alku.

Tulevaisuus on tärkeä motiivi monelle ohjelmistomme elokuvantekijälle. Jo 60-luvulla aloittanut Jerzy Skolimowski näyttää meille maailman aasin silmin maagisessa elokuvassa EO ja Matti Harju rikkoo perinteisen trilleritarinan kiehtovaksi kaleidoskooppimaiseksi runoelmaksi Naturassa. 80-luvulta nostamme esiin todellisen kätketyn helmen, Pat Murphyn Maeven, joka toi muodollisen kokeilun ja feministiset teemat irlantilaiseen elokuvaan. Murphy pyrkii elokuvassaan hylkäämään mieskatseen ja luomaan feminististä elokuvakieltä.

Rajoja rikkova muoto haastaa elokuvakerronnan konventioita, mutta voi toimia myös kuvittelun välineenä, uudenlaisia tulevaisuuksia kuvittaen. Uudenlainen kerronta voi auttaa hahmottamaan, mikä voi olla yhteiskunnallisesti mahdollista. AV-arkin kuratoimassa lyhytelokuvanäytöksessa Toisen kanssa opetellaan rakastamaan toista kuin itseä – ja toisinpäin. Toinen voi olla joko malli, trumpetti tai mehiläisyhteiskunta. Joskus toisen näkeminen voi olla utopian alku.

Joskus perusihmisoikeudet, kuten oikeus omaan maahan, identiteettiin tai ääneen saattavat näyttäytyä utopistisina.

Voimaannuttavia näkymiä avaavat niin Beba, afro-latinotaustaisen nuoren taiteilijan intiimi kasvutarina joka avautuu tutkielmaksi historiasta, etnisestä identiteetistä ja rasismin väkivallasta, kuin Oscar-palkittu Women Talking, läpeensä mietitty feministinen teos, jossa naisten ajattelusta tulee vallankumouksellinen teko. Beba huomauttaa elokuvan alussa “This is my part. Nobody else speak. You are now entering my universe.” Ladon vintille äänestämään kapuavat mennoniittiyhteisön naiset yrittävät puolestaan kuvitella itselleen toisenlaisen tulevaisuuden.

Elokuvan ja taiteen mahdollisuuksia uudenlaisen tulevaisuuden muokkaamiseen pohditaan niin saamelaisalueella Anna joen virrata -elokuvassa kuin Ugandan poliittisessa kuohunnassa elokuvassa Bobi Wine: The People’s President. Joskus perusihmisoikeudet, kuten oikeus omaan maahan, identiteettiin tai ääneen saattavat näyttäytyä utopistisina.

Ei ole sattumaa, että tulevaisuuteen keskittyvän ohjelmiston läpi kulkee vastarinnan punainen lanka. Utopia voi olla vastarinnan muoto, mutta toisaalta vastarintaa tarvitaan myös utopioiden suojelemiseksi, kuten edellä mainitut elokuvat todistavat.

Tervetuloa tulevaisuuteen, unelmoidaan yhdessä.

Pekka Lanerva, Taiteellinen johtaja
Anna Möttölä, Toiminnanjohtaja
Inari Nikkanen, Viestintäsuunnittelija