Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin LGBTQI+ -elokuvavalikoima juhlii elämäniloa ja itsensä löytämistä, mutta muistuttaa myös yhteisön kollektiivisista traumoista.

Tämän vuoden Pride-ihmisoikeustapahtuman myötä saimme juhlia monia merkittäviä vuosipäiviä: homoseksuaalisuus poistettiin rikosluokittelusta 50 vuotta sitten ja sairausluokittelusta 40 vuotta sitten, transvestisuus taas poistettiin sairausluokittelusta 10 vuotta sitten. 

Kuitenkin vielä Suomessakin vallitsi 90-luvun loppuun asti niin kutsuttu kehotuskielto, joka kielsi “julkisen kehottamisen haureuteen samaa sukupuolta olevan kanssa”. Vaikka lain perusteella ei sen voimassaoloaikana tuomittu ketään, kehotuskielto loi ympärilleen vaikenemisen ilmapiirin ja rajoitti seksuaalivähemmistöjen näkymistä mediassa.  

Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin tämän vuoden LGBTQI+ -elokuvavalikoima muistuttaa meitä siitä, kuinka vähän aikaa näistä suurista muutoksista onkaan. Kanssamme on yhä ihmisiä, jotka ovat joutuneet jopa rikkomaan lakia elääkseen elämäänsä omana itsenään, omassa seksuaalisuudessaan. 

Michael Seligmanin ja Jennifer Tiexieran koskettava dokumenttielokuva P.S. BURN THIS LETTER PLEASE kertoo New Yorkissa 50-luvulla eläneestä ryhmästä drag queenejä. 50-luvun Yhdysvalloissa homoseksuaalisuus sekä miesten pukeutuminen naisiksi olivat rikoksia, joista saattoi joutua jopa vankilaan.  

Elokuvassa ryhmän tarinaa kerrotaan kirjeiden kautta. Laatikollinen Reno Martinille osoitettuja kirjeitä löytyi varastorakennuksesta Los Angelesista vuonna 2014.  Kirjeet ovat varsin harvinaisia dokumentteja ajalta, jolta monet LGBTQI+ -elämästä kertovan dokumentit on tuhottu – joko itse LGBTQI+ -ihmisten tai heidän läheistensä toimesta. 

Dokumenttielokuva vie kirjeiden tarinaa eteenpäin arkistomateriaalin sekä vielä elossa olevien drag queenien haastatteluiden kautta. Haastattelut avaavat koskettavasti homoseksuaalien, naiseksi pukeutuvien miesten sekä transnaisten kokemuksia 1900-luvun jälkipuoliskon elämästä. Dokumentti juhlii itsensä toteuttamisen iloa, persoonallisuutta sekä loppumatonta elämänjanoa. 

P.S. Burn This Letter Please -dokumentissa nousevat esiin kuitenkin myös LGBTQI+ -yhteisöä varjostaneet tekijät: viranomaiset, pidätykset sekä erityisesti homoseksuaalien miesten elämään Yhdysvalloissa 1970-luvulta eteenpäin vaikuttanut AIDS-epidemia. Vastoinkäymisten realistisesta kuvauksesta huolimatta elokuva onnistuu juhlimaan 1950-luvun drag queenien elämää koskettavasti ja värikkäästi. Ilo mahdollisuudesta elää elämää omana itsenään ylittää lopulta vastoinkäymiset. 

Jamila Wignot’n kokeellinen AILEY-dokumenttielokuva kertoo menestyneestä afrikkalaisamerikkalaisesta koreografista Alvin Aileystä. Ailey kanavoi työssään erityisesti mustan väestönosan tunteita, traumoja sekä tapaa liikkua, ja häntä pidetäänkin yhtenä afrikkalaisamerikkalaisen tanssin suurimpina pioneereina. Dokumenttielokuva esittelee kauniisti Aileyn menestyksekästä työtä tanssijana ja koreografina, mutta sukeltaa syvällisesti myös hyvin sulkeutuneena ihmisenä pidetyn Aileyn yksityiselämään.

Myös Aileyn elämää varjosti Yhdysvaltojen AIDS-epidemia. Ailey eli elämäänsä homoseksuaalina miehenä, mutta piti tämän puolen itsestään hyvin yksityisenä. Kun Ailey sairastui AIDSiin, hän piilotti sairautensa sekä suurelta yleisöltä että myös rakkaalta äidiltään. 80-luvun Yhdysvalloissa AIDSia pidettiin valtaväestön toimesta usein “ansaittuna” sairautena piilossa tehtävästä synnistä – homoseksuaalisuudesta. Ailey halusi suojella julkisuuskuvaansa tältä maineelta, tarkoittipa se sitten oman identiteettinsä piilottamista jopa kuoleman hetkellä. 

Ailey menehtyi AIDSiin vuonna 1989, mutta hänen perintönsä tanssijana ja koreografina on jäänyt elämään erityisesti Alvin Ailey American Dance Theathre -tanssiryhmän kautta. 

Transtaustaisen ohjaaja-käsikirjoittaja Angelo Madsen Minaxin omaelämäkerrallinen NORTH BY CURRENT -dokumenttielokuva kuvaa Madsenin perheen vaiheita traumaattisen ja traagisen lapsen kuoleman jälkimainingeissa. Tapahtuman käsittely nostaa esiin myös muita perhettä varjostaneita, vaiettuja aiheita. Madsenin transsukupuolisuuden lisäksi elokuva käsittelee muun muassa addiktiota, parisuhdeväkivaltaa, surua ja kuolemaa.

Kokeellinen, Madsenin omasta perheestään kuvaama dokumenttielokuva paljastaa paljon. Pikkukaupungissa asuvalle uskonnolliselle perheelle Madsenin transsukupuolisuus ei ollut aina pelkästään helppo asia. Eräässä koskettavassa kohtauksessa Madsenin äiti toteaa surreensa Madsenin transsukupuolisuutta lapsen kuoleman lailla, mikä kummastuttaa ohjaaja Madsenia – hänhän on nimenomaan tehnyt elämässään kaikkensa pysyäkseen hengissä. 

Dokumenttielokuva käsittelee hyvin henkilökohtaisella tavalla ihmisen juuria, perheen dynamiikkaa sekä ihmissuhteita. Ihmisläheinen ja koskettava elokuva avaa yhden perheen monimutkaisen elämän valkokankaalle ilman sensaationhakuisuutta tai tirkistelyä. Madsenin transsukupuolisuus ei nouse elokuvan päällimmäiseksi teemaksi, mutta on – kuten elämässäkin – läsnä kaiken taustalla.

Kaikki näitä kolmea Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla nähtävää LGBTQI+ -dokumenttielokuvaa yhdistää yksi asia: elämänjano. Reno Martinille kirjeitä lähettäneet drag queenit, mustan amerikkalaisen tanssin pioneeri Alvin Ailey sekä perheensä elämää elokuvan muotoon ikuistanut Angelo Madsen Minax ovat halunneet elää omana itsenään, ympäristön asettamista odotuksista tai raameista riippumatta.

Valitettavasti yhteiskunta rajoittaa yhä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten elämää, myös täällä Suomessa. Elokuvat siis muistuttakoon meitä myös siitä, kuinka paljon tehtävää LGBTQI+ -yhteisön oikeuksien eteen on vielä tehtävänä. Toivottavasti voimme vuosien päästä muistella nykyistä, ihmisoikeuksia loukkaavaa translakia, intersukupuolisten lasten kosmeettista kirurgiaa tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvia “eheytyshoitoja” kuin nyt homoseksuaalisuuden lukemista rikokseksi – täysin absurdina historiana. 

Toivottavasti silloin yhä useammalla elokuvallakin on mahdollisuus keskittyä entistä voimakkaammin LGBTQI+ -ihmisten elämäniloon, persoonallisuuteen ja lahjakkuuteen tragedian sijaan.

Teksti: Iida-Maija Pirttiniemi

LGBTQI+-teema on esillä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla muun muassa elokuvissa Bliss, Hello World, Swan Song, Narcissus, Passion, Shirley, Charlatan, Yhdessä, North by Current, Kuolema Venetsiassa, Ailey ja P.S. Burn This Letter Please sekä lyhytelokuvanäytöksessä Kehot, rajat.