Elokuvafestivaaleja on kritisoitu monimuotoisuuden puutteesta tuotannoissa, ja tutkimusten mukaan diversiteettiä ei löydy edes maailman maineikkaimmilta festivaaleilta. Ongelmiin on kuitenkin alettu puuttua.
Elokuvafestivaalit ovat viime aikoina joutuneet kritiikin kohteeksi tuotantojen epätasa-arvon ja monimuotoisuuden puutteen vuoksi. Aiheeseen ovat ottaneet kantaa lukuisat näyttelijät ja festivaalituottajat ympäri maailmaa. Ongelman laajuuden ymmärtämiseksi on tehty myös tutkimusta. Esimerkiksi Time’s Up -säätiön teettämässä tutkimuksessaselvitettiin sukupuolen ja etnisyyden monimuotoisuutta viiden maineikkaan elokuvafestivaalin (Berlin International Film Festival, Cannes Film Festival, Sundance Film Festival, Toronto International Film Festival ja Venice International Film Festival) tuotantoryhmissä vuosina 2017–2019. Tutkimuksen mukaan festivaalien tuotantotiimit olivat valtaosin valkoisia ja johtoasemissa istuivat enimmäkseen valkoiset miehet.
Vastaiskuna epätasa-arvoiselle valtajakaumalle on tehty erinäisiä kannanottoja, adresseja ja vetoomuksia. Yksi näistä on 5050by2020-sitoumus, jonka tarkoituksena on edesauttaa naisten ja muiden vähemmistöjen asemaa elokuvateollisuudessa. 5050by2020 kuvaa itseään intersektionaaliseksi liikehdinnäksi, jonka tarkoitus on kehittää vallan uudelleenjakoa taiteen ja viihteen kentällä. Liike haluaa nostaa keskusteluun ongelmat alan sukupuolijakaumassa ja erityisesti sen miesvaltaisuuden.
Aloitteen tultava tuotannoista
Suomessa aihetta ei ole vielä tutkittu, mutta tasa-arvokysymykset ovat läsnä myös täällä. Moni alalla työskentelevä nainen on nostanut esille miesten valta-aseman niin elokuvien tuotannoissa kuin palkintojenjaossa. Suomessa elokuvafestivaalien ja niiden tuotantotiimien ei ole pakko pitää kirjaa omasta tai ohjelmistonsa tuotannollisesta sukupuolijakaumasta. Aloitteen on tultava itse tuotantoryhmiltä ja toiminnanjohtajilta.
Yksi kirjaa pitävistä elokuvafestivaaleista Suomessa on Helsinki International Film Festival – Rakkautta & Anarkiaa, joka allekirjoitti 5050by2020-lupauksen vuosi sitten. Tavoite saavutettiin tänä vuonna: festivaalilla nähtävistä elokuvista reilu puolet on ohjannut nainen tai muunsukupuolinen henkilö. Ohjelmistoa valitsevasta R&A-ministeriöstä 80 prosenttia on naisia.
Erityistä Suomessa on, että naiset ovat pitkälti kulttuurialan suurin tuottaja- ja kuluttajakunta. Elokuvafestivaalin keskivertotyöntekijä on R&A:n toiminnanjohtajan Anna Möttölän mukaan noin 25–35-vuotias korkeakoulutettu nainen.
”Suomen elokuvasäätiön festivaalituen piiriin kuuluvista eli niin sanotusti valtakunnallisesti merkittävistä festivaaleista, jotka ovat me R&A, DocPoint, Tampereen elokuvajuhlat, Espoo Ciné, Night Visions, Skábmagovat, Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali ja Sodankylän elokuvajuhlat, noin puolella on nainen toiminnanjohtajana tai vastaavassa roolissa. Tilanne on siis tältä kannalta verraten tasa-arvoinen. Meillä HIFF:issä valtaenemmistö tiimistä on naisia, ollut monta vuotta. Se toki vaihtelee vuosittain. Meillä on viisi ympärivuotista työntekijää, joista neljä on naisia ja yksi mies”, Möttölä täsmentää.
Tämä näkyy myös rekrytoinnissa: hakemuksista ylivoimainen enemmistö on naisten lähettämiä.
”Sanotaanko, että jos työtehtävään on ollut 50 hakijaa, heistä kolme tai neljä on miehiä ja loput naisia”, havainnollistaa DocPointin toiminnanjohtaja Tapio Riihimäki.
Representaatioilla on merkitystä
Festivaalit pyrkivät huolehtimaan monimuotoisuudesta myös elokuvien valinnassa. Elokuvia valitessa yritetään etsiä keinoja antaa puheenvuoro niille, joita on kuvattu. Tärkeää on myös kiinnittää huomiota tapaan, jolla elokuva on tehty. Riihimäelle tämä tarkoittaa esimerkiksi muun kuin länsimaisen näkökulman tuomista valkokankaalle.
“Tärkeää on kentän mahdollisimman laaja tuntemus. Ei saa rajoittua itsestäänselviin valintoihin”, Riihimäki täsmentää.
Perinteisesti festivaalilla esitettävistä elokuvista päättää taiteellinen johtaja. Yksi ihminen ei voi kuitenkaan tuntea kaikkien elokuvatuottajien taustoja tai identiteettiä. Vaikka taiteellinen johtaja tekee elokuviin kohdistuvat valinnat, on taustalla isoja verkostoja, joilta haetaan neuvoa. Elokuvafestivaaleille on ensisijaisen tärkeää ylläpitää verkostojaan.
”Meillä pitkien elokuvien ohjelmistotyötä vetää taiteellinen johtaja, joka tekee linjaukset ja lopulliset päätökset valinnoista, maailman elokuvafestivaaleilta tuttuun perinteiseen tapaan. Hänen kanssaan ohjelmistoa työstää ohjelmistokoordinaattori, joukko kuraattoreita ja muu laaja R&A Ministeriö sekä koko toimistotiimi. Myös laaja kansainvälinen verkosto vaikuttaa ohjelmistoon”, Möttölä sanoo.
Sillä, missä asemassa niin elokuvantekijät kuin valitsijat ovat, on merkitystä, sanoo Cinemaissin hallituksen varapuheenjohtaja Camila da Rosa Ribeiro.
”Se vaikuttaa sekä itse elokuvaan että siihen, miksi elokuva on valittu”, hän tiivistää. Cinemaissi pyrkii työllistämään festivaalin ohjelmistossa edustettujen maiden kansalaisia, jotka asuvat Suomessa.
Valkokankailla pyörii paljon myös teoksia, joista representaatio uupuu tai tarinan ongelmallisuus piilee valkoisessa katseessa. Camila Da Rosa Ribeiron mukaan on hankalaa olla varma elokuvien valinnoista, jos representaatio työryhmässä on puutteellinen. Hyvä esimerkki ovat alkuperäiskansoja käsittelevät elokuvat. Täytyy tietää, tuovatko valitut elokuvat ne asiat ja keskustelut esiin, joita nämä kansat itse haluavat. Hänen mukaansa pitää vähintäänkin luoda yhteys ryhmään ja konsultoida heitä.
Valitun elokuvan tarkoitus ei myöskään saa olla vain mahdollisuus kuitata monimuotoisuusongelma hoidetuksi. Tärkeää on opetella katsomaan ja arvioimaan kriittisesti omaa asemaansa valintoja tehdessä. Tulevaisuudessa da Rosa Ribeiro toivoo monimuotoisempia tuotantotiimejä ja ohjelmatarjontaa niin Cinemaissilta kuin muiltakin festivaaleilta.
”Näen jo nyt muutosta tällä alalla. Toivon tulevaisuudelta, että keskustelemme tuotantoryhmissä näistä aiheista vielä enemmän ja useammin”, hän lisää. ■
Teksti: Monica Gathuo